sunnuntai, 21. maaliskuu 2010

Sairauksia

Perheen sairausrintamalla on ollut vauhdikasta edellisen kirjoituksen jälkeen. Ensin Vesa sai korvatulehduksen flunssan jälkitautina, sen jälkeen sama kaava toistui Elmolla ja viimeisenä jonotin antibioottia Ilonan kanssa sairaalan päivystyksessä. Siellä nuori ja nätti (hei siis jotain 20 vee...) lääkäripoika tutki Iltsun ja totesi, että tyttö on täysin terve. SAin vielä evästystä lekurilta, että päivystykseen on sitten jatkossa turha tulla hakemaan antibioottia, sitä kuulemma määrätään vain tapauksissa, joissa kuulo alkaa lapselta olla vaarassa. No, en saanut tästä sarvia enkä hampaita, vaan totesin, että olen oikein mielelläni väärässä lasten taudeista, jos niitä ei oikeasti ole.

Seuraavana päivänä Ilonalle nousi kuume ja tytön olo sen kuin paheni. Seuraavana aamuna saimme ajan yksityiseltä lääkäriltä, joka totesi, että tilanne on päässyt todella pahaksi. Ilonalla oli paha keuhkoputkentulehdus ja lisäksi märkäinen korvatulehdus. Korvatulehdus oli ilmeisesti muhinut korvassa jo jonkin aikaa. Luotettava lastenlääkärimme oli sitä mieltä, että nuoret lääkärinalut eivät oikeasti tunnista pahaa korvatulehdusta. Kun koulussa opetetaan, että korvatulehdus on punainen, näyttää valkoinen märkivä korva aivan terveeltä... Ilona sai kovat lääkkeet ja onneksi niiden avulla toipui, mutta siihen kuluikin sitten koko viikko. Olin asiasta niin raivoissani, etten ole vielä kyennyt edes kirjoittamaan sairaalaan palautetta. Odotan, kun saan käynnistä laskun...

Kun korvatulehduskierros saatiin ohi, iski perheeseen norovirus. Viime viikolla oksentamisen aloitti Elmo, seuraavaksi jatkoivat Ilona ja minä. Vesa on toistaiseksi onnistunut tämän taudin välttämään. Oksukierros on kamalan rasittavaa ja univelkaa syntyy, kun ensin valvoo sairaiden lasten kanssa ja lopuksi sairastaa itse. Ja toipumiseen menee aikuisilla tuplasti kauemmin kuin lapsilla. Minä en ole kyennyt syömään kunnolla koko viikonloppuna.

sunnuntai, 7. helmikuu 2010

Ihan tavallinen viikonloppu

Viime viikko kului lähinnä sairastelun merkeissä. Ilonan korvatulehdus ehti äityä niin pahaksi, että maanantaipäivänä tytöllä ei ollut asiaa päivähoitoon. Maanantain jälkeen Ilonan olo helpotti, mutta Vesa sen sijaan ei saanut enää ääntä kurkustaan. Samoihin aikoihin nuha tarttui myös Elmoon. Loppuviikolla minä kävin ottamassa sikaflunssarokotteen ja kun perjantai-iltana palasin työviikon jälkeen kotiin olin 38 asteen kuumeessa ja olo oli kuin märällä rätillä.  Onneksi kuume kesti vain yhden vuorokauden.

Sairasteluista johtuen emme lähteneet maalle viikonlopuksi, vaikka niin aiemmin suunnittelimme. Niinpä viikonloppu oli täynnä täysin vapaata aikaa ja yhdessäoloa. Lauantaina  kävimme luistelemassa ja laskemassa mäkeä.Tänään ulkoilimme pariin otteeseen ja kävimme syömässä mummilla ja ukilla. Aamupäivällä Vesa ja Elmo kävivät hiihtämässä.  Elmo jaksoi ensimmäistä kertaa hiihtää läheisen pururadan (3 km) kokonaan ympäri, eikä kuulemma kaadunnut yhdessäkään alamäessä. Samaan aikaan Ilona ja minä leikimme lumilinnassa lumikönteistä tehdyillä "vauvoilla".

 


Elmo tekee lumienkeliä.


... ja pienet perässä.


Elmo suoraan saunasta.


Ilona härnää mielellään Elmoa: "Mä oon ISO tyttö, Emmo on vauva". Ja muutahan ei kunnon taisteluun tarvitakaan. Viime viikolla keskinäinen kahnaus päättyi Elmon isoon itkuun, kun Ilona yritti purra isoveljen selästä palaa pois.


Ilona tekee Barbebaba-palapeliä. Paketissa on kolme erikokoista palapeliä ja nyt Iltsu saa kaikki kasaan käden käänteessä. Isoimmassa on 20 palaa ja koko laatikossa on yhteensä peräti 40 palaa.


Muutama vielä...

 


Da daa, homma valmis, vaikka yksi pala onkin hukassa! 

 

sunnuntai, 31. tammikuu 2010

"Onneksi pakkanen laihtui"

Elämä alkaa pikku hiljaa palata uomiinsa. Tosin täytyy käsi sydämellä myöntää, että saavutetuista eduista on todellakin toisinaan vaikeaa luopua. Siitäkin huolimatta olen ottanut paikkani takaisin perheen  toisena huoltajana. Tästä osoituksena istuskelin Ilonan kanssa tänään pari tuntia sairaalan päivystyksessä. Tyttö alkoi valittaa korviaan päiväunien jälkeen ja kuumekin nousi yli 38 asteeseen. Niinpä mukava viikonloppu lässähti istuntoon päivystyksen ruuhkassa. Onneksi Iltsu oli tapansa mukaan reipas potilas ja nosti paitaa heti, kun stetoskoopin näki. Vasta korvan puhdistaminen teki niin kipeää, että alkoi itkettää. Lopulta lääkäri totesi, että molemmissa korvissa ja nielussa on tulehdus. Toivottavasti tauti helpottaa pian antibiootilla.


Ilona ja Nalle Puh -perhe. Iso nalle on kuulemma  isi, keskikokoinen Elmo ja pieni Ilona. Onneksi äitikin sai oman hahmonsa, äiti on ilmiselvä  NASU (joka valitettavasti puuttuu tästä kuvasta).

Kun minä ja Ilona istuimme lääkärissä, olivat perheen pojat karannet suksille. Elmo on kovasti innostunut hiihtämisestä, mutta into myös  saattaa lopahtaa salamannopeasti. Tätä todisti viimeksi Pepe-ukki, joka käveli Elmon kanssa pois ladulta kesken lenkin, kun Elmo sai hiihtämisestä kerta kaikkiaan tarpeekseen. Pientä uhmaa on ollut ilmassa muuallakin kuin ladulla. Eilen todistimme neljävuotiaan raivonpurkauksia luisteluradalla. Onneksi Elmo on saanut purkaa energiaansa tammikuussa kerran viikossa paikallisen yleisurheiluseuran järjestämässä urheiluleikkikoulunssa.


Ilona ja Elmo kotiportailla

Polvi alkaa päivä päivältä tuntua paremmalta. Tänä viikonloppuna kävin jopa kahdesti hiihtämässä. Tänään polvi napsahteli pari kertaa omituisesti, mutta mitään epämiellyttävää kipua liikunta ei aiheuta. Töihin pääsin takaisin viime viikon alussa. Paluu teki henkisesti hyvää, vaikka jalka vähän viikon aikana turposikin. 

Mietin kuluneena viikonloppuna, miten nuo lasten hyvät jutut ja sanonnat unohtuvat niin nopeasti. Niinpä kuljeskelin sisällä ja vähän ulkonakin videokamera kourassa. Tuloksena oli hauskoja pieniä otoksia lasten arkisista puuhista, laskiaispullien syönnistä, kivoista ulkotouhuista muun muassa mäenlaskusta sekä lumilinnan rakentamisesta. Elmon sanontaa lainaten:"Olipa kivaa olla ulkona, kun pakkanenkin on laihtunut!". 

sunnuntai, 10. tammikuu 2010

Tonttu vei tutin ja muuta menoa

Olipa hienoa - ja todella terveellistä - huomata, että joulu tulee, vaikka äiti makaisikin sohvalla. Kaikkein hienointa oli siivouspäivänä, kun minut siirrettiin kirjastoon lueskelemaan ja joulusiivous hoitui suit sait sukkelaan parin mummin ja yhden ukin avustuksella. Mummit ja Vesa siivosivat ja Ile-ukki ulkoili lasten kanssa pihalla. Ja tuli varmaan aika paljon siistimpää kuin allekirjoittaneen toimesta ikinä....

Joulupukki lahjoi tänä vuonna meidän koko perhettä Wii-pelillä. Sitä on nyt sitten myllytetty joulunpyhinä ties missä muodossa. Suosikkejani ovat tennis, baseball (yllätys, yllätys), taitoluistelu ja tietysti WeSing-peli, jonka ääressä on vietetty jo monia hauskoja hetkiä ystävien kanssa. Ihan rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olen ihan äärimmäisen huono laulaja, mutta tuon pelin myötä minäkin olen uskaltautunut ääneen. Lady Gagan Pokerfacekin alkaa pikku hiljaa sujua....

Lapset saivat melkein kaiken mitä toivoivat: Elmo sukset ja monot, lätkäpelin ja autoradan, Ilona oman pikku-pianon ja paljon ihania Hello-Kitty-juttuja. Minulle tärkeimmät olivat ne pakolliset kirjat (jotka piti tietysti ahmia loppuun parissa päivässä) ja iso-mummon kutomat villasukat.

Joulun jälkeen krampit jalassa alkoivat myös helpottaa. Siitä suurin kiitos on osoitettava Maija-mummille, joka vaihdatti kipulääkkeet ja kävi päivittäin sitomassa jalan kunnolla. Mummon sukilla oli varmasti myös joku osuus "ihmeparantumisessa". Ainakin haluan uskoa niin... ;-) Pari päivää joulun jälkeen pohje oli pienentynyt niin, että uskalsin heittää kepitkin jo nurkkaan. Nyt kävelen jo lähes normaalisti, mutta polvi on aikamoisen jäykkä, eikä mene vielä suoraksi ollenkaan. Edessä on kova kuntoutusurakka, ensin vesijuoksua ja fysioterapiaa, myöhemmin vaativampia kuntoutusmuotoja.

Ilona on saanut heti vuoden alussa kokea luopumisen tuskaa; tontut olivat käyneet hakemassa kaikki tutit Korvatunturille. Muutos on ollut iso, paljon isompi kuin esimerksiki Elmolle samassa iässä. Viime yönä Itsu itki moneen otteeseen: "Anna tuuttuuu, anna tuuttuu, anna tuuttuuuuuuuu...". Tänään tyttö teki isänsä kanssa sopimuksen, että kun tutti on kerran mennyt, tarvitsee sen tilalle uuden unikaverin. Tänään ilta uuden Nalle Puhin kanssa on mennyt huomattavasti edellisiä iltoja helpommin.

maanantai, 21. joulukuu 2009

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...