Sanzibaari

Sairauksia

2010-03-21T18:59:01+02:00

Perheen sairausrintamalla on ollut vauhdikasta edellisen kirjoituksen jälkeen. Ensin Vesa sai korvatulehduksen flunssan jälkitautina, sen jälkeen sama kaava toistui Elmolla ja viimeisenä jonotin antibioottia Ilonan kanssa sairaalan päivystyksessä. Siellä nuori ja nätti (hei siis jotain 20 vee...) lääkäripoika tutki Iltsun ja totesi, että tyttö on täysin terve. SAin vielä evästystä lekurilta, että päivystykseen on sitten jatkossa turha tulla hakemaan antibioottia, sitä kuulemma määrätään vain tapauksissa, joissa kuulo alkaa lapselta olla vaarassa. No, en saanut tästä sarvia enkä hampaita, vaan totesin, että olen oikein mielelläni väärässä lasten taudeista, jos niitä ei oikeasti ole.

Seuraavana päivänä Ilonalle nousi kuume ja tytön olo sen kuin paheni. Seuraavana aamuna saimme ajan yksityiseltä lääkäriltä, joka totesi, että tilanne on päässyt todella pahaksi. Ilonalla oli paha keuhkoputkentulehdus ja lisäksi märkäinen korvatulehdus. Korvatulehdus oli ilmeisesti muhinut korvassa jo jonkin aikaa. Luotettava lastenlääkärimme oli sitä mieltä, että nuoret lääkärinalut eivät oikeasti tunnista pahaa korvatulehdusta. Kun koulussa opetetaan, että korvatulehdus on punainen, näyttää valkoinen märkivä korva aivan terveeltä... Ilona sai kovat lääkkeet ja onneksi niiden avulla toipui, mutta siihen kuluikin sitten koko viikko. Olin asiasta niin raivoissani, etten ole vielä kyennyt edes kirjoittamaan sairaalaan palautetta. Odotan, kun saan käynnistä laskun...

Kun korvatulehduskierros saatiin ohi, iski perheeseen norovirus. Viime viikolla oksentamisen aloitti Elmo, seuraavaksi jatkoivat Ilona ja minä. Vesa on toistaiseksi onnistunut tämän taudin välttämään. Oksukierros on kamalan rasittavaa ja univelkaa syntyy, kun ensin valvoo sairaiden lasten kanssa ja lopuksi sairastaa itse. Ja toipumiseen menee aikuisilla tuplasti kauemmin kuin lapsilla. Minä en ole kyennyt syömään kunnolla koko viikonloppuna.

Ihan tavallinen viikonloppu

2010-02-07T20:54:01+02:00

Viime viikko kului lähinnä sairastelun merkeissä. Ilonan korvatulehdus ehti äityä niin pahaksi, että maanantaipäivänä tytöllä ei ollut asiaa päivähoitoon. Maanantain jälkeen Ilonan olo helpotti, mutta Vesa sen sijaan ei saanut enää ääntä kurkustaan. Samoihin aikoihin nuha tarttui myös Elmoon. Loppuviikolla minä kävin ottamassa sikaflunssarokotteen ja kun perjantai-iltana palasin työviikon jälkeen kotiin olin 38 asteen kuumeessa ja olo oli kuin märällä rätillä. Onneksi kuume kesti vain yhden vuorokauden.

Sairasteluista johtuen emme lähteneet maalle viikonlopuksi, vaikka niin aiemmin suunnittelimme. Niinpä viikonloppu oli täynnä täysin vapaata aikaa ja yhdessäoloa. Lauantaina kävimme luistelemassa ja laskemassa mäkeä.Tänään ulkoilimme pariin otteeseen ja kävimme syömässä mummilla ja ukilla. Aamupäivällä Vesa ja Elmo kävivät hiihtämässä. Elmo jaksoi ensimmäistä kertaa hiihtää läheisen pururadan (3 km) kokonaan ympäri, eikä kuulemma kaadunnut yhdessäkään alamäessä. Samaan aikaan Ilona ja minä leikimme lumilinnassa lumikönteistä tehdyillä "vauvoilla".

Elmo tekee lumienkeliä.

... ja pienet perässä.

Elmo suoraan saunasta.

Ilona härnää mielellään Elmoa: "Mä oon ISO tyttö, Emmo on vauva". Ja muutahan ei kunnon taisteluun tarvitakaan. Viime viikolla keskinäinen kahnaus päättyi Elmon isoon itkuun, kun Ilona yritti purra isoveljen selästä palaa pois.

Ilona tekee Barbebaba-palapeliä. Paketissa on kolme erikokoista palapeliä ja nyt Iltsu saa kaikki kasaan käden käänteessä. Isoimmassa on 20 palaa ja koko laatikossa on yhteensä peräti 40 palaa.

Muutama vielä...

Da daa, homma valmis, vaikka yksi pala onkin hukassa!

"Onneksi pakkanen laihtui"

2010-01-31T20:44:01+02:00

Elämä alkaa pikku hiljaa palata uomiinsa. Tosin täytyy käsi sydämellä myöntää, että saavutetuista eduista on todellakin toisinaan vaikeaa luopua. Siitäkin huolimatta olen ottanut paikkani takaisin perheen toisena huoltajana. Tästä osoituksena istuskelin Ilonan kanssa tänään pari tuntia sairaalan päivystyksessä. Tyttö alkoi valittaa korviaan päiväunien jälkeen ja kuumekin nousi yli 38 asteeseen. Niinpä mukava viikonloppu lässähti istuntoon päivystyksen ruuhkassa. Onneksi Iltsu oli tapansa mukaan reipas potilas ja nosti paitaa heti, kun stetoskoopin näki. Vasta korvan puhdistaminen teki niin kipeää, että alkoi itkettää. Lopulta lääkäri totesi, että molemmissa korvissa ja nielussa on tulehdus. Toivottavasti tauti helpottaa pian antibiootilla.

Ilona ja Nalle Puh -perhe. Iso nalle on kuulemma isi, keskikokoinen Elmo ja pieni Ilona. Onneksi äitikin sai oman hahmonsa, äiti on ilmiselvä NASU (joka valitettavasti puuttuu tästä kuvasta).

Kun minä ja Ilona istuimme lääkärissä, olivat perheen pojat karannet suksille. Elmo on kovasti innostunut hiihtämisestä, mutta into myös saattaa lopahtaa salamannopeasti. Tätä todisti viimeksi Pepe-ukki, joka käveli Elmon kanssa pois ladulta kesken lenkin, kun Elmo sai hiihtämisestä kerta kaikkiaan tarpeekseen. Pientä uhmaa on ollut ilmassa muuallakin kuin ladulla. Eilen todistimme neljävuotiaan raivonpurkauksia luisteluradalla. Onneksi Elmo on saanut purkaa energiaansa tammikuussa kerran viikossa paikallisen yleisurheiluseuran järjestämässä urheiluleikkikoulunssa.

Ilona ja Elmo kotiportailla

Polvi alkaa päivä päivältä tuntua paremmalta. Tänä viikonloppuna kävin jopa kahdesti hiihtämässä. Tänään polvi napsahteli pari kertaa omituisesti, mutta mitään epämiellyttävää kipua liikunta ei aiheuta. Töihin pääsin takaisin viime viikon alussa. Paluu teki henkisesti hyvää, vaikka jalka vähän viikon aikana turposikin.

Mietin kuluneena viikonloppuna, miten nuo lasten hyvät jutut ja sanonnat unohtuvat niin nopeasti. Niinpä kuljeskelin sisällä ja vähän ulkonakin videokamera kourassa. Tuloksena oli hauskoja pieniä otoksia lasten arkisista puuhista, laskiaispullien syönnistä, kivoista ulkotouhuista muun muassa mäenlaskusta sekä lumilinnan rakentamisesta. Elmon sanontaa lainaten:"Olipa kivaa olla ulkona, kun pakkanenkin on laihtunut!".

Tonttu vei tutin ja muuta menoa

2010-01-10T20:31:01+02:00

Olipa hienoa - ja todella terveellistä - huomata, että joulu tulee, vaikka äiti makaisikin sohvalla. Kaikkein hienointa oli siivouspäivänä, kun minut siirrettiin kirjastoon lueskelemaan ja joulusiivous hoitui suit sait sukkelaan parin mummin ja yhden ukin avustuksella. Mummit ja Vesa siivosivat ja Ile-ukki ulkoili lasten kanssa pihalla. Ja tuli varmaan aika paljon siistimpää kuin allekirjoittaneen toimesta ikinä....

Joulupukki lahjoi tänä vuonna meidän koko perhettä Wii-pelillä. Sitä on nyt sitten myllytetty joulunpyhinä ties missä muodossa. Suosikkejani ovat tennis, baseball (yllätys, yllätys), taitoluistelu ja tietysti WeSing-peli, jonka ääressä on vietetty jo monia hauskoja hetkiä ystävien kanssa. Ihan rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olen ihan äärimmäisen huono laulaja, mutta tuon pelin myötä minäkin olen uskaltautunut ääneen. Lady Gagan Pokerfacekin alkaa pikku hiljaa sujua....

Lapset saivat melkein kaiken mitä toivoivat: Elmo sukset ja monot, lätkäpelin ja autoradan, Ilona oman pikku-pianon ja paljon ihania Hello-Kitty-juttuja. Minulle tärkeimmät olivat ne pakolliset kirjat (jotka piti tietysti ahmia loppuun parissa päivässä) ja iso-mummon kutomat villasukat.

Joulun jälkeen krampit jalassa alkoivat myös helpottaa. Siitä suurin kiitos on osoitettava Maija-mummille, joka vaihdatti kipulääkkeet ja kävi päivittäin sitomassa jalan kunnolla. Mummon sukilla oli varmasti myös joku osuus "ihmeparantumisessa". Ainakin haluan uskoa niin... ;-) Pari päivää joulun jälkeen pohje oli pienentynyt niin, että uskalsin heittää kepitkin jo nurkkaan. Nyt kävelen jo lähes normaalisti, mutta polvi on aikamoisen jäykkä, eikä mene vielä suoraksi ollenkaan. Edessä on kova kuntoutusurakka, ensin vesijuoksua ja fysioterapiaa, myöhemmin vaativampia kuntoutusmuotoja.

Ilona on saanut heti vuoden alussa kokea luopumisen tuskaa; tontut olivat käyneet hakemassa kaikki tutit Korvatunturille. Muutos on ollut iso, paljon isompi kuin esimerksiki Elmolle samassa iässä. Viime yönä Itsu itki moneen otteeseen: "Anna tuuttuuu, anna tuuttuu, anna tuuttuuuuuuuu...". Tänään tyttö teki isänsä kanssa sopimuksen, että kun tutti on kerran mennyt, tarvitsee sen tilalle uuden unikaverin. Tänään ilta uuden Nalle Puhin kanssa on mennyt huomattavasti edellisiä iltoja helpommin.

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

2009-12-21T19:57:01+02:00

Elämää jalkapuolena

2009-12-21T17:41:01+02:00

Joulu on jo parin päivän päästä, enkä millään osaa tuota uskoa. Tänä vuonna joulunodotus kääntyi nimittäin leikkauksen odotukseksi, kun teloin jalkani marraskuun puolivälissä aika harmittomassa tilanteessa salibändy-turnauksessa. Sain diagnoosin aika nopeasti magneettikuvasta, jossa kävi ilmi, että polven eturistiside oli katkennut, nivelkierukka haljennut edestä ja revnnyt takaa, sivuside revennyt ja olipa takareidessäkin joku vähäpätöisempi lihasvamma. Vammoista huolimatta onnistuin kävelemään polvella joten kuten, mutta juoksemisesta tai mistään muustakaan liikunnasta ei ollut puhettakaan... Niinpä pääsin leikkauspöydälle pulitoista viikkoa sitten. Suurin projekti oli eturistisiteen rakentelu uudelleen. Jänne otetiin omasta takareidestäni ja se ruuvattiin kiinni luihin. Leikkauksen jälkeen pari päivää sujui kuin leikiten ja kuvittelin jo, että homma on tässä. Tosiasiassa leikkauksen jälkeinen turvotus oli tuoloin vasta alkamassa.... Nyt pohje on sinisenmustankirjava ja pohjalihas kramppaa aina kun sitä vie alas. Toivottavasti turvotus ja siitä johtuva kipu alkaa kohta helpottaa.

Olen siis maannut viimeiset puolitoista viikkoa sohvalla aika avuttomassa tilassa. On ollut aikaa ajatella. Facebook ja muut nettielämän apuvälineet helpottavat päivittäistä yhteydenpitoa, mutta ovat saaneet ainakin minut hetkeksi unohtamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Mikään statuspäivitys facebookissa ei korvaa näkemistä kasvokkain. Ja hei, älkää vaan ymmärtäkö väärin; olen mielissäni myös niistä kaikista kannustavista kommenteista, jotka olen fb:n kautta saanut! Mutta onhan oikealla halauksella ja *halauksella* iso ero. Mutta silloin kun ei voi oikeasti halata on tietysti parempi lähettää *halaus*, kun olla tekemättä mitään. No, kaikeksi onneksi olen saanut kasapäin myös oikeita halauksia. Ympärilläni on niin paljon läheisiä ja ymmärtäviä ihmisiä, että puhelin pirisee monta kertaa päivässä ja osa vieraileekin lähes päivittäin. Lastenhoitoapu on tällä hetkellä se kaikkein akuutein apu. Vesan vanhemmat ja minun äitini ovat ottaneet ison vastuun lasten kuljettamisessa ja hoitamisessa. Ja eilen samainen porukka kävi tekemässä jopa joulusiivouksen!

Viime viikolla "Roope to the rescue" -partio marssi asemalta asti lähes 20 asteen pakkasessa viihdyttämään minua. Kun Roope oli saanut itsensä sulatetuksi, hän tyhjensi selkärepustaan pöydälle nipun leffoja (vain sellaisia, joita kuvitteli minun katsovan), irtokarkkiSÄKIN, pussin raffeleita ja joulukukan. Siinä me sitten katsoimme "St. Elmo's fire" -leffaa kaikessa hiljaisuudessa lopun iltapäivää.

Opintoja en ole vielä saanut edistettyä. Olin kuvitellut, että sohvalla olisi hyvää aikaa kirjoittaa, mutta valitettavasti en ole sitä jaksanut vielä tehdä. Eikä asentokaan ole kovin ergonominen. Kun saan jalan himpun verran paremmaksi, niin sitten....

Iltsu on ihana 2-vuotias

2009-12-08T08:51:01+02:00

Viime viikonloppuna vietimme Ilonan 2-vuotissynttäreitä. Vähän etuajassa, mutta erinäisten yhteensattumien vuoksi tämä ajankohta sopi meille kaikkein parhaiten. Ja mikäs sen juhlavampaa kuin juhlia synttäreitä Suomen itsenäisyyspäivänä!

Ilonasta on yhtäkkiä tullut iso tyttö - jos kaksivuotias nyt iso voi olla.... Viikko sitten Iltsu siirrettiin nukkumaan "isojen tyttöjen sänkyyn" ja puhettakin tulee ihan älyttömästi. Hauskinta on, kun Ilona kommentoi tekstiTV:tä katsovalle isälleen "ei tätä!". Uusia sanoja putkahtelee joka päivä ja tarhakaverit Iltsu luettelee valokuvista. Vaatteet Ilona haluaa - vaipasta lähtien - pukea itse. Meidän pienestä vauvasta on siis tullut yhtäkkiä iso neiti. Oheiset Anu-kummin ottamat synttärikuvat kertovat samaa tarinaa...

Kaksivuotias prinsessa

Hello Kitty -kakussa oli kaksi kynttilää, molemmat sammuivat parin yrityksen jälkeen.

"Iltsumainen" ilme

"Onpa hyvää", tuumii Ilona Akseli-serkun seurassa.

Oo-la-laa, mitkä vetimet

Prinssi-Elmo

Serkukset (vas. Anton, Elmo, Ilona Sofia ja Peppi)

Antonia on kiva välillä vähän halailla.

Välillä oli myös rauhallista. Sofia ja Elmo ovat kellahtaneet sohvalle lukemaan.

"Olipas kivat synttärit", tuumii Ilona.

Elmo sai Roopelta lumitiikerin. Se onkin nyt rakkain lelu, joka kulkee mukana kaikkialle.

Syksy sujahtaa

2009-10-27T22:45:01+02:00

Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Ja toisaalta en ole jaksanut enää illalla lasten ollessa nukkumassa kirjoitella mitään. Mielummin olen maanut "lahnana" sohvalla, ajatellut syntyjä syviä tai lukenut kirjaa. Kirjan lukemisestakin tulee nykyään huono omatunto, kun kädessä pitäisi olla joku opintoihin liittyvä opus eikä mikään "turhanpäiväinen-aivot-lamauttava-romantiikka-pläjäys". Lupasin Vesallekin jo, että opintojen ja muiden jättiprojektien jälkeen vedän henkeä ainakin vuoden...

Lapset vaan kasvavat kohisten. Molemmilla pyyhkii päiväkodissa oikein mallikkaasti. Ohessa tilannekatsaus lasten osalta:

Ilona
- ei suostu puhumaan kyselemällä
- sanoja: äiti, kakka, ei oo, anna, emmo ja jotain yksittäisiä muita
- riisuu itse vaipan ja pissaa sänkyyn. "Äiti, kakka", huutelee Iltsu märästä sängystä.
- pitää puolensa - jos ei muuten niin tönäisee kaverin kumoon... ja makaa päällä niin kauan, kun asia on selvä (mistä lie oppinut...?)
- syö itse
- yrittää pukea itse, saataa suuttua, jos joku yrittää auttaa
- leikki nukeilla - pukee, syöttää, nukuttaa
- pissaa pottaan

Ilona metsäretkellä

Elmo
- Piirtää kovasti, paljon taidetta syntyy aiheesta "meidän perhe"
- Pyöräily on nyt tosi tärkeää
- Haluaisi olla jalkapalloilija... tai kaivinkoneenkuljettaja
- nukkuu öisin äidin kainalossa
- pitää hienosti pikkusiskon puolta

Elmo lähipuistossa

Ilman apupyöriä!

2009-09-27T20:57:01+03:00

Elmo on kokeillut pyöräilyä ilman apupyöriä tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen Elmo ei ollut kovin innoissaan ja laitoimme kesällä ison pyörän ihan tarkoituksella autotallin nurkkaan. Päätimme, että seuraavan kerran kokeilemme, kun Elmo itse sitä pyytää. Tänään Elmo sitten pyysi... Lopputulos oli se, että Elmo pyöräili koko illan kotikadulla ja halusi vielä pyöräillä isän kanssa mummille ja ukille näyttämään uutta taitoa. Lasten oppimiskyky on kyllä hämmästyttävä!

Tässä sitä mennään!

Onnnellinen pyöräilijä

Ilona seuraili sivusta oman työnnettävän pyörän selässä.

Tarina terveydenhuollosta

2009-09-22T20:42:01+03:00

Influenssa kesti kaikkiaan molemmilla lapsilla viisi päivää. Sen jälkeen jäi jäljelle aika ikävä yskä. Nyt ystkätkin on jo yskitty. Perjantaina lapset olivat jo tarhassa ja uskalsimme lähteä koko perheen voimin viikonlopun viettoon maalle.

Maalla retkeilimme taas metsässä, keräsimme sieniä ja marjoja. Elmo on jo aikamoinen suppilovahverobongari!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ilona aloitti itkeskelyn puolen yön aikoihin. Annoin Iltsulle lääkettä ja yritin nukuttaa tyttöä omaan matkasänkyyn tunnin verran. Lopulta oli pakko antaa periksi ja nappasin tytön omaan kainaloon. Sekään ei auttanut, vaan Ilona jakoi itkua ja pyörimistä parin tunnin ajan. Kolmelta yöllä annoin tytölle lisää lääkettä ja yritin saada meidän molemmat nukkumaan puoli-istuvassa asennossa. Ilonan pää nojasi minun rintaani vasten ja minä silittelin selästä. Sain tytön rauhoittumaan varttitunniksi, mutta sitten vehtaaminen ja itkeskely alkoi taas. Viideltä olin itsekin ihan lohduton, en kertakaikkiaan saanut helpotettua Ilonan kipua millään keinolla. Niinpä päätin lähteä Kuusankoskelle sairaalan päivystykseen.

Sairaalassa meitä oli vastassa ystävällinen hoitaja, joka selitti, ettei Ilonaa voida ottaa sisään tutkittavaksi, koska tytöllä ei ole kuumetta. Kuume olisi kuulemma ollut merkki siitä, että korvatulehdus on akuutti. Hei haloo!! Minusta lapsen kipu on aina akuutti. Ei kai kukaan tervejärkinen vanhempi raahaa lastaan keskellä yötä huvin vuoksi päivystykseen...?

Olin aika hölmistynyt ja seisoin - kerrankin - sanattomana sairaalan käytävällä itkevä tyttö sylissä. Onneksi tajusin kuitenkin kinuta hoitajalta vähän vahvempaa kipulääkettä. Sen hoitaja toi Ilonalle ilman lääkärin päätöstä. Siitä suuret kiitokset! En tiedä, johtuiko hoitamattajättämispäätös meidän "ulkopaikkakuntalaisuudesta" vai ei, mutta oli niin tai näin, jotain on terveydenhuollossa pielessä. Lääkäriltä olisi mennyt viisi minuuttia korvatulehduksen diagnosoimiseen. Minusta pieni, selvästi kipeä lapsi - joka ei vielä itse edes osaa sanoa, mihin koskee - pitäisi aina hoitaa, asui perhe paikkakunnalla tai ei.

Lääkkeen avulla saimme Ilonan kanssa nukuttua kuudesta kahdeksaan. Aamulla soitimme Hyvinkäälle yksityiselle lääkäriasemalle, josta saimme ajan ja erinomaista palvelua. Ilonan oikea korva oli pahasti tulehtunut.

Nyt tulehdus on helpottanut ja Iltsukin on taas oma topakka itsensä.

Sairauksista huolimatta ehdimme parturoida ison hopeapajun pihasta. Elmo seikkaili oksien kätköissä ja Ilona seurasi tilannetta iso-mummon turvallisessa sylissä. Samalla mummo lauleskeli Iltsun korvaan lauluja, joita on laulanut myös minulle. Ja minä tietysti pyyhin salaa silmäkulmia...

Iso-mummo ja Ilona

Elmo risumajassa