Meidän perhe palasi vasta eilen illalla viikonloppureissulta. Paluu kotiin oli ihanan rentouttava. Maalla lapsenhoito ei ole ihan yksinkertaista. Jokaista pyllynpesua varten poika on puettava lämpimästi ja kiikutettava saunalle. Ja pesuja varten on tietysti lämmitettävä padassa vettä...! Arkisiin askareisiin, kuten talon lämmittämiseen saa kulumaan huomamattaan aikaa vaikka millä mitalla. Viikonloppuisin olisi myös mukava nähdä Kouvolan suunnalla asuvia sukulaisia, mutta pienen lapsen kanssa sukkuloiminen paikasta a paikkaan b ei käykään enää niin helposti. Lepoa ja rauhoittumista kaipaa välillä itsekin.

Päivät kuluivat maalla vauhdilla. Aamupäivät touhuttiin ulkona pihahommissa, lämmiteltiin taloa ja tehtiin ruokaa. Illat taas kuluivat mukavasti takkatulen loimussa samalla saunaa lämmittäen. Lauantaina olimme 50-vuotisjuhlissa melkein koko päivän ja maanantaina kävimme kyläilemässä iso-mummolla Myllykoskella. Minua houkutti kovasti ajatus metsänraivaushommista, mutta lopulta en ehtinyt metsään ollenkaan. Ehkäpä se taimikko odottelee minua vielä ensi keväänäkin...?

Isäni (Elmon ukin) on villinnyt varusteluvimma. Maalle on parin viime vuoden aikana ostettu jos jonkinlaista vempelettä. Viimeisin isompi ostos taisi olla se kylän kuuluisin traktori. Kuuluisa siitä syystä, että se osasi ajaa itse itsensä mutavelliin jumiin heti taloon tultuaan… ;-) On se vaan taitava traktori! Viime kesänä meinasin katketa naurusta, kun kuulin, että taloon on hankittu sähköinen oksasilppuri. Nyt perun julkisesti pahat puheeni, pärryytin nimittäin itse kyseisellä koneella pari tuntia maanantaina. Samalla totesin itkuhälyyttimen valot jälleen kerran tarpeellisiksi. Ja se oksasilppuri on oikeasti ihan hyvä ostos…

Perjantaina kävimme Elmon kanssa neuvolassa mitattavana ja rokotettavana (3 kk). Elmo otti pienen nipistyksen tyynesti vastaan eikä edes itkua tirauttanut. Taisi äiti pelätä neulaa enemmän... ;-) Painoa oli tullut taas rutkasti lisää, vaaka näytti 7320 g. Pituus oli 65,5 cm. Mittausten päätteeksi Elmo päätti näyttää neuvolan tädille kaikki uudet tempunsa. Käsi löysi helistimen salamannopeasti ja istumaan piti päästä jo selinmakuulta (käsistä vetäen). Tänä aamuna tuumimme Vesan kanssa, että Elmo on taas ottanut viikonloppuna aimo harppauksen eteenpäin kehityksen tiellä. Kädet huitovat entistä tiuhemmin ja löytävät aina välillä jotain myös suuhun laitettavaksi.

Huomenna on urheilupäivä, siis minun. Elmo jää isän hoiviin pariksi tunniksi, kun minä säntään pelaamaan salibandyä Helsinkiin. Saapa nähdä, kuinka kiire minulla on takaisin. En ole ollut erossa Elmosta kuin pari kertaa ja edellisestä "hengähdystauostakin" on kulunut aikaa jo pari kuukautta. Ehkäpä on jo aika jättää pojat välillä kahdestaan, onhan Vesallakin meneillään viimeinen isyyslomaviikko. On ollut mukavaa ja helpottavaa huomata, että lapsenhoito sujuu hyvin myös Vesalta. Tänä aamuna jouduin oikein pyytämään, että saisin hoitaa itse Elmon aamupesut. Pojat olivat hiipineet hiljaa aamulla olohuoneen puolelle, jotta äiti saisi nukkua vielä tovin. Vietin mukavan puolituntisen sängyssä köllien ja kuuntelin, kun isä ja poika "juttelivat" toisilleen. Juttelutuokion jälkeen pojat aloittivat kääntymisharjoitukset… Sitä minun oli jo ihan pakko päästä seuraamaan…