Elmolla oli eilen todella huono päivä. Päiväunet olivat ihan mitä
sattuu, väsymys vaivasi koko ajan eikä missään ollut hyvä olla. Elmon
huono päivä tietysti tarkoittaa sitä, että se on huono päivä koko
perheellä... Ensimmäiset aamupäiväunet loppuivat heti, kun vaunut
pysähtyivät kävelylenkin päätteeksi. Toiset päiväunet saimme
pidennettyä jopa pariin tuntiin, kun minä heijailin vaunuja pihatöiden
ohessa. Illalla sain pojan rauhoittumaan syliini ja siirettyä
makuuhuoneeseen nukkumaan puoleksi tunniksi. Päivän päätteeksi Elmo oli
taas laitettava eteiseen nukkumaan, kun raivokohtaus yllätti meidät
puoli seitsemän jälkeen illalla. Siinä minä sitten hytkyttelin vaunuja
pimeässä eteiseessä itsekin itkua tuhraten. Oman lapsen huuto taitaa
olla äänistä stressaavin. Varsinkin, kun ei tiedä, miten lasta osaisi
auttaa parhaiten.
Minulta alkavat kohta loppua keinot, kun poika ei suostu nukkumaan
päivisin missään puolta tuntia pidempään. Vaunuissa unia voi pidentää
hytkyttämällä kärryjä, mutta siinä hommassa menee pikku hiljaa ikä ja
terveys. Olen kuullut kommentteja, että olen opettanut Elmon jatkuvaan
hytkyttämiseen. En oikein tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä. Ei kai
lasta voi jättää vaunuihin huutamaankaan...? Toisaalta puolen tunnin
unet eivät näytä pojalle vielä riittävän. Kitinä alkaa saman tien, jos
hänet ottaa liian aikaisin vaunuista. Vain vaunujen liike auttaa
jatkamaan unia edes hetken ajan (yleensä pari minuuttia
paikallaan). Minunkaan voimani eivät ihan riitä tekemään jättilenkkejä
kolmea kertaa päivässä. Onneksi yöunet kuitenkin sujuvat suhteellisen
mukavasti (koputan samalla puuta...).
Yleensä Elmo nukahtaa mukavasti omaan sänkyynsä ihan itsekseen.
Ehkä univaivaan auttaa vain aika. Äitini muisteli eilen puhelimessa,
että olin ollut itsekin samassa vaiheessa huono nukkumaan päiväunia.
Ehkäpä Elmo on tullut äitiinsä ja näkee vilkkaita unia. Tai sitten
pojalle on tulossa hampaita. Kuolaaminen ja ikenien kihnuttaminen
viittaavat vahvasti siihen, että Elmokin saa hampaat suuhunsa jo
nuorena.
Tänään kävin taas lenkillä Mirkkan (ja lasten)
kanssa. Vertaistuki on minulle suuri helpotus! Päätimmekin jo viime
viikolla, että lenkkeilemme yhdessä vaunujen kanssa säännöllisesti pari
kertaa viikossa. Näin saamme liikuntaa ja pidämme samalla korvien väliä
kunnossa..
ps. Naapurin setä naputtelee taas jotain
lautoja... Miten ihmeessä sillä riittää hakattavaa noin pienessä
pihassa?! Kiellän kohta paikallisia rautakauppiaita myymästä tyypille
yhtään naulaa tai lautaa, uudesta vasarasta puhumattakaan!
maanantai, 31. lokakuu 2005
Kommentit