Elmolla oli eilen todella huono päivä. Päiväunet olivat ihan mitä sattuu, väsymys vaivasi koko ajan eikä missään ollut hyvä olla. Elmon huono päivä tietysti tarkoittaa sitä, että se on huono päivä koko perheellä... Ensimmäiset aamupäiväunet loppuivat heti, kun vaunut pysähtyivät kävelylenkin päätteeksi. Toiset päiväunet saimme pidennettyä jopa pariin tuntiin, kun minä heijailin vaunuja pihatöiden ohessa.  Illalla sain pojan rauhoittumaan syliini ja siirettyä makuuhuoneeseen nukkumaan puoleksi tunniksi. Päivän päätteeksi Elmo oli taas laitettava eteiseen nukkumaan, kun raivokohtaus yllätti meidät puoli seitsemän jälkeen illalla. Siinä minä sitten hytkyttelin vaunuja pimeässä eteiseessä itsekin itkua tuhraten. Oman lapsen huuto taitaa olla äänistä stressaavin. Varsinkin, kun ei tiedä, miten lasta osaisi auttaa parhaiten.

Minulta alkavat kohta loppua keinot, kun poika ei suostu nukkumaan päivisin missään puolta tuntia pidempään. Vaunuissa unia voi pidentää hytkyttämällä kärryjä, mutta siinä hommassa menee pikku hiljaa ikä ja terveys. Olen kuullut kommentteja, että olen opettanut Elmon jatkuvaan hytkyttämiseen. En oikein tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä. Ei kai lasta voi jättää vaunuihin huutamaankaan...? Toisaalta puolen tunnin unet eivät näytä pojalle vielä riittävän. Kitinä alkaa saman tien, jos hänet ottaa liian aikaisin vaunuista. Vain vaunujen liike auttaa jatkamaan unia edes hetken ajan (yleensä pari  minuuttia paikallaan). Minunkaan voimani eivät ihan riitä tekemään jättilenkkejä kolmea kertaa päivässä. Onneksi yöunet kuitenkin sujuvat suhteellisen mukavasti (koputan samalla puuta...). Yleensä Elmo nukahtaa mukavasti omaan sänkyynsä ihan itsekseen.

Ehkä univaivaan auttaa vain aika. Äitini muisteli eilen puhelimessa, että olin ollut itsekin samassa vaiheessa huono nukkumaan päiväunia. Ehkäpä Elmo on tullut äitiinsä ja näkee vilkkaita unia. Tai sitten pojalle on tulossa hampaita. Kuolaaminen ja ikenien kihnuttaminen viittaavat vahvasti siihen, että Elmokin saa hampaat suuhunsa jo nuorena.

Tänään kävin taas lenkillä Mirkkan (ja lasten) kanssa. Vertaistuki on minulle suuri helpotus! Päätimmekin jo viime viikolla, että lenkkeilemme yhdessä vaunujen kanssa säännöllisesti pari kertaa viikossa. Näin saamme liikuntaa ja pidämme samalla korvien väliä kunnossa..

ps. Naapurin setä naputtelee taas jotain lautoja... Miten ihmeessä sillä riittää hakattavaa noin pienessä pihassa?! Kiellän kohta paikallisia rautakauppiaita myymästä tyypille yhtään naulaa tai lautaa, uudesta vasarasta puhumattakaan!