Meillä - Elmolla ja minulla - on tänään pesimispäivä. Se on sellainen päivä, kun ei tehdä mitään muuta kuin olla möllötetään ihan kahdestaan. Nukutaan vierekkäin, syöpötellään ja välillä leikitään. Tänään onkin otollinen päivä olla sisällä, kun ulkona on kamala ilma, sataa ja tuulee. Ja tämä äiti on oikeasti niin väsynyt, ettei jaksa muuta tehdäkään. Minulla se flunssa vaan tekee tuloaan, onneksi Elmolla alkaa tauti jo hellittää.

Elmon uusin innostus on jatkuva jokellus, sellainen kevyt juttelu. Sitä pientä pulputusta kuuluu lähes kellon ympäri ihan oudoissakin paikoissa. Viime yönä Elmo päätti aloittaa jutustelun keskellä yötä - ihan yksin, omassa sängyssä! Tällä hetkellä juttelukumppaniksi näyttää riittävän ihan vaan oma käsi.

Vatsalleen kääntyminen ei ole enää yhtään uusi juttu. Nyt pitäisi päästä eteenpäin. Säikähdin viime viikolla, kun olohuoneesta kuului yhtäkkinen parahdus. Juoksin katsomaan, ja siellä se Elmo pötkötti kädet vatsan alla kolmekymmentä senttiä eteenpäin liikkuneena. Sinnikäs yritys oli tuottanut tulosta, mutta kädet eivät vielä seuranneet mukana. Tänään Elmo yritti taas ryömimisen ja konttauksen välimuotoa, mutta tuloksena oli tällä kertaa jokin epämääräinen asento punnerruksen ja kyynärnojan välillä. Taitaa poika tulla serkkuunsa.... Sofia-serkun taitoja voi lukea Tiinan blogissa.