Olimme eilen Vesan kanssa valitsemassa meille ikiomaa omakotitalotonttia. Meillä kävi ihan hillittömän hyvä tuuri ja saimme aika pienen arvontanumeron tonttiarvonnassa. Tässä kaupungissa kun on tapana, että hakijoille arvotaan valintajärjestys ja siinä järjetyksessä hakijat valitsevat oman tonttinsa kaikista kaupan olevista. Me saimme 350 hakijan joukosta numeron 24 ja saimme oikeastaan sen tontin, minkä halusimmekin. Tontti on tosi iso, 1165 neliötä, ja se sijaitsee mukavasti päättyvän tien perukoilla. Aurinkokin taitaa paistaa tontille ihan koko päivän.

Nyt alkaa hillitön talon suunnittelu. Vesa nimesikin minut jo taiteelliseksi johtajaksi. Saan sitten ottaa piikkiini kaikki epäonnistuneet stailaukset... Kunnallistekniikka valmistuu alueelle vasta ensi kesänä, joten nyt meillä on hyvää aikaa suunnitella hommat kuntoon. Rakentaminen alkaa ensi syksynä. Ja sitten seuraavana kesänä me asummekin jo omassa talossa.

Omakotitalo on oikeastaan ollut aina minun suuri haaveeni. En ollut mitenkään valmistautunut siihen, että Vesakin innostuisi asiasta näin kovasti. Veskulla kiinnostus alkoi itse tontista, joka on tässä kaupungissa todella hyvällä paikalla. Tämän lähemmäs keskustaa ei enää omakotitaloja rakenneta! 

Rakennusprojekti on kieltämättä tosi iso ponnistus. Kaikki pessimistisimmät tuttavat ovat jo varoitelleet kaikista maailman vaaroista. Tiedän, tiedän, puolet hankkeista menee mönkään ja ihmiset eroavat, jne. Siitäkin huolimatta uskon, että selviämme tästäkin prosessista huumorilla ja lujalla päättäväisyydellä. Ja toisaalta nyt on oikea aika ryhtyä rakentamaan, kun usko omiin kykyihin on vielä katossa... ;-)

19391.jpg
Tähän se kohoaa...

Kävimme heti eilen valintatilaisuuden jälkeen katsomassa tonttia molempien ukkien, Elmon ja Vesan kanssa. Siellä me kolme sukupolvea tarkastimme rajapyykit ja suunnittelimme talon paikkaa. Onneksi olemme saaneet kovasti tukea meidän molempien vanhemmilta. Ilman tukijoukkoja rakennusprojektiin olisi ihan mahdotonta ryhtyä. Minun isälläni ja äidilläni on tietysti myös omakohtaista kokemusta aiheesta. Olenhan minä saanut kasvaa isossa omakotitalossa, jonka vanhempani rakensivat parikymppisenä.

Mutta nyt Elmo kutsuu pihalla... Lähden taas tyrkkimään vaunuja... Ehkäpä kierrämme jälleen oman tontin kautta...