Minulla on vitsit vähissä. Elmo ei taaskaan eilen hoidossa ollessaan suostunut juomaan maitoa tuttipullosta. Mitään hätää ei onneksi tullut, koska olin poissa vain kolme tuntia. Mutta mitä sitten, jos pojalla olisi oikeasti tullut kova nälkä?

Illalla yritimme vielä Vesan kanssa ruokkia Elmoa pullolla. Huonolla menestyksellä... Tänään yritin antaa pojalle ensimmäistä kertaa maissivelliä pullosta. Huonolla menestyksellä... Nyt aion kaivaa kaikki mahdolliset ruokinta-apparaatit kehiin ja kokeilla onnea niiden kanssa. Eihän äiti voi jatkuvasti olla ainut mahdollinen ruokkija. Mitä jos minulle sattuu jotain...?

Olin eilen siis "iltavapaalla" pelaamassa salibandyä Helsingissä. Vesku jätti ystävällisesti minulle auton, jotta pääsen kaikkein kätevimmin heittämään reissuni. Harmi vaan, että peli meni huonosti ja sain nieleskellä tappion karvasta kalkkia koko kotimatkan. Ja murehtia lisäksi Elmon syömisiä... Iltavapaa ei siis ollutkaan niin rentouttava kuin olin kuvitellut.

Ehkäpä tämä ruokinta-asia ei olisi niin hankala, jos kaikki muu sujuisi Elmon kanssa kuin rasvattu. En varmaan tarvitsisi omia lepohetkiä ollenkaan. Tällä hetkellä päiväunet ovat toinen ongelma - edelleen! Elmo kun ei vieläkään suostu nukkumaan kuin puolen tunnin pätkiä. Niinpä olen laittanut pojan ulos nukkumaan ja itkun alkaessa lähtenyt työntämään vaunuja pitkin Hyvinkään katuja. Ja tämä toistuu tietysti kaksi kertaa päivässä. Päivittäin minulle siis kertyy ulkoilua yhteensä kolme tuntia. Hyvä puoli siinä tietysti on, ettei muuta urheilua tarvitse juuri harrastaa. Mutta eipä silloin tehdä kyllä mitään muutakaan... Meidän pyykkivuoret eivät ole kadonneet minnekään Elmon ja minun lenkkien aikana! Ja kun niitä puhtaita vaatteitakin tarvitsee aina aika ajoin.