Viime yönä mieleni teki karata. Juosta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Enkä olisi varmasti edes harkinnut paluuta takaisin. Yöuneni jäivät todella vähiin, kun heräilin viime yönä tunnin välein Elmon itkuun. Lopulta otin pojan viereen nukkumaan, ähisemään ja tuhisemaan. Se saattaa nyt kuulostaa hellyyttävältä. Voin kertoa, ettei se ollut sitä kello yhdestä seitsemään asti aamulla. Lisäksi minua väsyttää parhaillaan popsimani antibioottikuuri. Ja arvatkaapa raivosinko Vesalle, joka hyvää hyvyyttään kyseli viime yön tapahtumista. "Viime yö taisi mennä ihan hyvin, vai kuinka?". ARGHHHHH..... No on se hyvä, että edes joku nukkuu!

Sunnuntaina Vesa ulkoilutti Elmoa iltapäivällä, jotta minä saisin nukkua. Pötkötin sängyssä puolitoista tuntia eikä uni tullut sittenkään. Nyt ymmärrän Elmoakin vähän paremmin... ;-) Totta puhuen, taidan käydä niin kovasti kierroksilla, etten pysty rauhoittumaan päiväunille. Jossain vaiheessa täytyy kai tehdä vahtivuoron vaihto yöllä, jotta saan edes hieman keskeytymätöntä unta. Kokonaan nukutusta yöstä alkaa olla aikaa kohta viisi kuukautta...

Eilen illalla hätäpäissäni soitin jo äidinkin tänne avuksi. Samalla kävi ilmi, että taidankin potea vain seuran puutetta. Oli vaihteeksi kiva jutella jonkun aikuisen kanssa ainaisen jokelluksen sijaan. Toisen aikuisen (varsinkin oman äidin) seurassa sitä tuntee itsensä kummasti paljon varmemmaksi vauvan(kin) kanssa. Tänään Elmokaan ei tuntunut niin nuhaiselta eikä muutenkaan vaativalta vauvalta. Toisaalta äidin kanssa huomattiin, että minä hyppään paljon helpommin Elmon valitukseen. Äidin mielestä vauvat saavatkin hieman valittaa. Itku on sitten ihan toinen juttu. Ehkä olen tulkinnut Elmon "valittavan puheen" kitinäksi. Nyt alkoi asennemuutos, tästä lähdin me vaan jutellaan Elmon kanssa.

Elmo nukkuu parhaillaan iltaunia ja Vesa on omilla menoillaan. Tosin meidän yhteisillä sellaisilla. Vesan meno liittyy yhteen mukavaan projektiin. Hitsi, kun olen niin lörppäsuinen, että tekisi mieleni kertoa jo kaikille. Malttakaa kuitenkin ensi viikkoon, kerron vasta sitten...