Viime yönä mieleni teki karata. Juosta niin pitkälle kuin pippuri
kasvaa. Enkä olisi varmasti edes harkinnut paluuta takaisin. Yöuneni
jäivät todella vähiin, kun heräilin viime yönä tunnin välein Elmon
itkuun. Lopulta otin pojan viereen nukkumaan, ähisemään ja tuhisemaan.
Se saattaa nyt kuulostaa hellyyttävältä. Voin kertoa, ettei se ollut
sitä kello yhdestä seitsemään asti aamulla. Lisäksi minua väsyttää
parhaillaan popsimani antibioottikuuri. Ja arvatkaapa raivosinko
Vesalle, joka hyvää hyvyyttään kyseli viime yön tapahtumista. "Viime yö
taisi mennä ihan hyvin, vai kuinka?". ARGHHHHH..... No on se hyvä, että
edes joku nukkuu!
Sunnuntaina Vesa ulkoilutti Elmoa iltapäivällä, jotta minä saisin
nukkua. Pötkötin sängyssä puolitoista tuntia eikä uni tullut
sittenkään. Nyt ymmärrän Elmoakin vähän paremmin... ;-) Totta puhuen,
taidan käydä niin kovasti kierroksilla, etten pysty rauhoittumaan
päiväunille. Jossain vaiheessa täytyy kai tehdä vahtivuoron vaihto
yöllä, jotta saan edes hieman keskeytymätöntä unta. Kokonaan nukutusta
yöstä alkaa olla aikaa kohta viisi kuukautta...
Eilen illalla
hätäpäissäni soitin jo äidinkin tänne avuksi. Samalla kävi ilmi, että
taidankin potea vain seuran puutetta. Oli vaihteeksi kiva jutella
jonkun aikuisen kanssa ainaisen jokelluksen sijaan. Toisen aikuisen
(varsinkin oman äidin) seurassa sitä tuntee itsensä kummasti paljon
varmemmaksi vauvan(kin) kanssa. Tänään Elmokaan ei tuntunut niin
nuhaiselta eikä muutenkaan vaativalta vauvalta. Toisaalta äidin kanssa
huomattiin, että minä hyppään paljon helpommin Elmon valitukseen. Äidin
mielestä vauvat saavatkin hieman valittaa. Itku on sitten ihan toinen
juttu. Ehkä olen tulkinnut Elmon "valittavan puheen" kitinäksi. Nyt
alkoi asennemuutos, tästä lähdin me vaan jutellaan Elmon kanssa.
Elmo nukkuu parhaillaan iltaunia ja Vesa on omilla menoillaan. Tosin
meidän yhteisillä sellaisilla. Vesan meno liittyy yhteen mukavaan
projektiin. Hitsi, kun olen niin lörppäsuinen, että tekisi mieleni
kertoa jo kaikille. Malttakaa kuitenkin ensi viikkoon, kerron vasta
sitten...
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit