Tänään oli kaikki mahdolliset demonit valloillaan meidän kotona. Aamu alkoi ihanasti, nukuttiin Elmon kanssa peräti puoli kymmeneen asti. Sitten alkoikin tökkiä, Elmon unet nimittäin. Aamupäivällä uni ei maistunut ulkona kuin puoli tuntia. Yritin vatkata vaunuja pihalla vartin verran, mutta Elmo vastasi  vatkaukseen leveällä hymyllä vaunun uumenista. Niinpä annoin periksi ja nappasin pojan sisälle syömään. Peruna-porkkana-sekoitus ei kelvannut sitten alkuunkaan, ei, vaikka yritin höystää sitä mangolla ja päärynällä. Elmo on selvästikin päättänyt, ettei hänen suuhunsa tungeta mitään outoa, ainakaan vielä. Ruokailuyritys kesti yli puoli tuntia. Sen jäljiltä olimme molemmat soseessa, samoin lattia, Elmon sitteri ja keittön ruokapöytä. Jouduin vaihtamaan Elmolle kaikki vaatteet, itselleni uuden paidan, pesemään lattian, vaihtamaan pöytäliinan jne.

Epäonnistuneen "soseutuksen" jälkeen Elmo nukahti kesken maidonjuonnin. En raaskinut herättää poikaa ja laittaa ulos nukkumaan, vaan kannoin hänet varovasti omaan sänkyynsä päiväunille. Myös ne unet kestivät puoli tuntia. Ja sitten alkoi elämää suurempi taistelu. Yritin sitkeästi tunnin verran nukuttaa Elmoa sänkyynsä uudestaan, mutta lopulta uskoin, ettei uni enää maistu. Nostin pojan touhuamaan leikkikaaren alle. Neljän aikoihin laskeskelin, että Elmolla saattaisi olla nälkä. Yritin antaa herralle maitoa, mutta se oli yliväsyneelle pojalle viimeinen pisara. Ja siitä käynnistynyt huutokonsertti oli myös sen mukainen. Puolen tunnin vatkauksen (LUE: 8,5 kg tavaraa sylissä, hypi, pompi ja huojuta) jälkeen sain Elmon rauhoittumaan ja hörppäämään maitoa ikiomasta baaristaan. Ja tulihan se unikin sieltä lopulta. Sain pukea ensimmäistä kertaa nukkuvalle lapselle ulkovaatteet päälle ja kantaa vaunuihin. Lähdin vielä pariksi tunniksi kaupungille vaunuja työntelemään, jotta unet olisivat varmasti riittävän pitkät. Ilta meni ihan mukavasti ja nyt Elmo on jo yöunilla.

Olen saanut ties kuinka monta kertaa kuulla, että "anna vaan pojan nukkua, miten nukkuu. Kyllä ne lapset riittävän väsyneinä nukahtavat". Joo, pitää paikkansa, jos haluaa sitä ennen kuunnella karjumista tunnin verran. Nyt sekin on sitten kokeiltu. Enkä muuten kokeile enää. Mielummin kävelen päivittäin vaunujen kanssa kolme tuntia kuin ryntäilen neljän seinän sisällä hermot kireällä. Meidän Elmoa täytyy ilmeisesti auttaa nukkumaan, jotta poika jaksaa leikkiä ja koheltaa taas seuraaviin uniin asti. Toivotaan, että tämän äidin voimat riittävät auttamaan, päiväunien aika kun kuulemma pitäisi olla sitä äitien "omaa aikaa". Välillä kuuntelen kateellisena, kun kaverit kertovat omien lastensa nukkuvan päivisin kolmekin tuntia yhteen putkeen. Sillä aikaa yksi katsoo leffoja, toinen lukee, joku siivoaa ja kaiken sen aikaa minä vatkaan vaunuja... No, kai näitä ongelmia riittää kaikille pienten lasten vanhemmille. Jos Elmo vielä joskus suostuu nukkumaan, taitaa meidän paketti olla jo ihan liian täydellinen!

Toivottavasti huominen päivä on edellistä parempi. Menemme huomenna Tiinan ja Sofian kanssa vauvaleffaan. Tämä reissu taitaa olla tällä kokoonpanolla viimeinen kerta. Sofia nimittäin ei enää oikein malta olla aloillaan. Toivottavasti neiti jaksaisi kiinnostua ihanasta Pingviini-elokuvasta vielä tämän kerran.