Tänään oli kaikki mahdolliset demonit valloillaan meidän kotona. Aamu
alkoi ihanasti, nukuttiin Elmon kanssa peräti puoli kymmeneen asti.
Sitten alkoikin tökkiä, Elmon unet nimittäin. Aamupäivällä uni ei
maistunut ulkona kuin puoli tuntia. Yritin vatkata vaunuja pihalla
vartin verran, mutta Elmo vastasi vatkaukseen leveällä hymyllä
vaunun uumenista. Niinpä annoin periksi ja nappasin pojan sisälle
syömään. Peruna-porkkana-sekoitus ei kelvannut sitten alkuunkaan, ei,
vaikka yritin höystää sitä mangolla ja päärynällä. Elmo on selvästikin
päättänyt, ettei hänen suuhunsa tungeta mitään outoa, ainakaan vielä.
Ruokailuyritys kesti yli puoli tuntia. Sen jäljiltä olimme molemmat
soseessa, samoin lattia, Elmon sitteri ja keittön ruokapöytä. Jouduin
vaihtamaan Elmolle kaikki vaatteet, itselleni uuden paidan, pesemään
lattian, vaihtamaan pöytäliinan jne.
Epäonnistuneen "soseutuksen" jälkeen Elmo nukahti kesken maidonjuonnin.
En raaskinut herättää poikaa ja laittaa ulos nukkumaan, vaan kannoin
hänet varovasti omaan sänkyynsä päiväunille. Myös ne unet kestivät
puoli tuntia. Ja sitten alkoi elämää suurempi taistelu. Yritin
sitkeästi tunnin verran nukuttaa Elmoa sänkyynsä uudestaan, mutta
lopulta uskoin, ettei uni enää maistu. Nostin pojan touhuamaan
leikkikaaren alle. Neljän aikoihin laskeskelin, että Elmolla saattaisi
olla nälkä. Yritin antaa herralle maitoa, mutta se oli yliväsyneelle
pojalle viimeinen pisara. Ja siitä käynnistynyt huutokonsertti oli myös
sen mukainen. Puolen tunnin vatkauksen (LUE: 8,5 kg tavaraa sylissä,
hypi, pompi ja huojuta) jälkeen sain Elmon rauhoittumaan ja hörppäämään
maitoa ikiomasta baaristaan. Ja tulihan se unikin sieltä lopulta. Sain
pukea ensimmäistä kertaa nukkuvalle lapselle ulkovaatteet päälle ja
kantaa vaunuihin. Lähdin vielä pariksi tunniksi kaupungille vaunuja
työntelemään, jotta unet olisivat varmasti riittävän pitkät. Ilta meni
ihan mukavasti ja nyt Elmo on jo yöunilla.
Olen saanut ties kuinka monta kertaa kuulla, että "anna vaan pojan
nukkua, miten nukkuu. Kyllä ne lapset riittävän väsyneinä nukahtavat".
Joo, pitää paikkansa, jos haluaa sitä ennen kuunnella karjumista tunnin
verran. Nyt sekin on sitten kokeiltu. Enkä muuten kokeile enää.
Mielummin kävelen päivittäin vaunujen kanssa kolme tuntia kuin
ryntäilen neljän seinän sisällä hermot kireällä. Meidän Elmoa täytyy
ilmeisesti auttaa nukkumaan, jotta poika jaksaa leikkiä ja koheltaa
taas seuraaviin uniin asti. Toivotaan, että tämän äidin voimat
riittävät auttamaan, päiväunien aika kun kuulemma pitäisi olla sitä
äitien "omaa aikaa". Välillä kuuntelen kateellisena, kun kaverit
kertovat omien lastensa nukkuvan päivisin kolmekin tuntia yhteen
putkeen. Sillä aikaa yksi katsoo leffoja, toinen lukee, joku siivoaa ja
kaiken sen aikaa minä vatkaan vaunuja... No, kai näitä ongelmia riittää
kaikille pienten lasten vanhemmille. Jos Elmo vielä joskus suostuu
nukkumaan, taitaa meidän paketti olla jo ihan liian täydellinen!
Toivottavasti huominen päivä on edellistä parempi. Menemme huomenna Tiinan ja Sofian kanssa vauvaleffaan.
Tämä reissu taitaa olla tällä kokoonpanolla viimeinen kerta. Sofia
nimittäin ei enää oikein malta olla aloillaan. Toivottavasti neiti
jaksaisi kiinnostua ihanasta Pingviini-elokuvasta vielä tämän kerran.
tiistai, 13. joulukuu 2005
Kommentit