Huh huh! Viime päivät ovat olleet aikamoista hulinaa. Ja samanlainen elämä taitaa jatkua vielä tämän viikon loppuun. Tänään suunnataan kohti Espoota. Tiina ja minä menemme illalla joulukirkkoon, ja miehet saavat sillä aikaa ottaa lastenhoitovastuun.

Eilen nappasimme kantokopan pois vaunuista. Elmolla näytti olevan siellä jalat koukussa. Ei ole ihme, ettei unet oikein maita... ;-) Nyt vaunureissutkin onnistuvat aiempaa paremmin, kun voin nostaa rattaita hieman pystympään, jotta Elmo näkee paremmin ympärilleen. Aiemmin oli ihan turha kuvitella, että Elmo olisi kiukkuilematta pötkötellyt hereillä vaunuissa. Tänään me kokeilemme ensimmäisen kerran rattaissa matkustamista, ensin kävellen asemalle, siitä junalla Pasilaan ja edelleen Kauniaisiin.

Elmo siis vaan kasvaa kohisten. Tänään pistin pojalle päälle 80-senttisen bodyn! Ehkä se oli vaan pientä kokoa...? Viimeisen viikon aikana Elmo on selvästi tihentänyt ruokailurytmiään, välillä maitoa pitää saada jopa tunnin välein. Niinpä päätimme Vesan kanssa, että nyt alkaa kiinteiden ruokien maistelu. Syömiseksi sitä ei kyllä voi vielä sanoa. Annoin Elmolle eilen bataattisosetta ja syöminen meni ihan showksi. Ja lopulta itkuksi, kun Elmo tajusi, että nyt meni kurkusta alas jotain kammottavaa mössöä. Ja minä tietysti tunsin itseni ihan kamalaksi, kun yritin väkisin syöttää lapselle jotain noin vastenmielistä tavaraa. Onneksi sain Tiinalta ja Vesalta tukea. Joskus se homma on vaan aloitettava, eikä tilanne varmaankaan helpotu kuukauden kuluttua. Opetteluun saattaa vierähtää useampikin kuukausi, ja sillä aikaa Elmon pääruokana on edelleen äidinmaito.