Joulu tuli ja meni taas vauhdilla. Vietimme aaton Espoossa Tiinan perheen seurana, ja kurvasimme kamalien kantamusten (ja kasseissa soivien lelujen) kanssa Espoosta suoraan maalle Anjalankoskelle.  Jotenkin siellä "keskellä ei mitään" minäkin sain joulurauhan. Tai ehkäpä se joulurauha tuli vasta perinteisen hautausmaalla käynnin jälkeen. Kävimme Vesan kanssa viemässä kynttilät isovanhempien haudoille. Kävimme myös aattona Espoossa hautausmaalla, mutta ilma oli kertakaikkisen surkea; räntää vihmoi vaakatasossa, eikä olo ollut ollenkaan jouluinen.


Onneksi aaton pelasti loistava joulupöytä, jossa minä ainakin ahnehdin ihan liikaa kaikkea hyvää. Tuli taas olo, ettei tarvitse syödä seuraavana vuonna lainkaan! Ruuan jälkeen saimme vieraaksi ihan oikean joulupukin. Elmo ja Sofia-serkku katselivat huuli pyöreänä punaisiin pukeutunutta tuttuäänistä kaveria. Sofia osasi jo hieman vierastaa outoa otusta, mutta Elmo hihkui riemusta pukin sylissä. Lahjoista Elmo ei oikein vielä innostunut, lahjapaperit ja -narut olivat paljon kiinnostavampia. Vasta kotona lahjalelut ovat saaneet kyytiä. Legojuna on huippu, samoin hyppykiikku ja kaikki vaatelahjat, varsinkin mummin kutomat villasukat. Mutta olin minäkin kai ollut kiltti, kun sain lahjaksi uuden sählymailan, iskuporakoneen (okei, se oli Vesan ja minun yhteinen), ihania vaatteita, keittokirjan ja sille hienon telineen sekä tietysti jokavuotisen suosikin eli kirjan.

Jouluaattona naureskelimme Elmolle, kun poika iski ikenensä vasten viileää lattiaa ja kuolasi kaikki paikat. Ilmeisesti ikeniä kutitti kunnolla. Joulupäivänä huomasin, että onhan sinne suuhun ilmestynyt pienen pieni alahammas. Toinen taitaa tulla saman tien perässä, kun Elmo on ollut niin kiukkuinen. En taida tietää pahempaa yhdistelmää kuin tulossa olevat hampaat ja flunssa. Meidän yöt ovat jälleen muuttuneet painajaisiksi, kun poikaa pitäisi pitää paikallaan koko ajan. No, onneksi tänä aamuna otimme Elmon kanssa univelkoja takaisin, kun nukuimme poski poskea vasten peräti kymmeneen asti aamulla.

Uuden vuoden jälkeen Elmo saa isänsä kotiin ainakin pariksi viikoksi. Vesa nimittäin menee jalkaleikkaukseen. Kipeytynyt akillesjänne tutkittiin ennen joulua - vihdoin ja viimein! Ja minulla on kohta kotona hoidettavana kaksi herraa... Toisaalta Vesan kotonaolo mahdollistaa minullekin aiempaa vapaammat menot.