Meillä on kokeiltu uudenlaisia nukkumisjärjestelyjä jo useampi yö
peräkkäin. Elmon yöt alkoivat olla ihan hirvittävää hulinaa, poika oli
pystyssä 45 minuutin välein ja minä tietysti silmät ristissä ympäri
vuorokauden. Eräänä yönä nukahdin jopa pinnasängyn laidalle. Siinä minä
retkotin rintakehästä ylöspäin pinnasängyn puolella ja loput kropasta
omassa sängyssä. Mitähän ergonomiaa oppineet tästä nukkumisasennosta
sanoisivat? No, joka tapauksessa päätimme Vesan kanssa, että
yövouhkaamiselle pitää tulla piste. Ja minun pitää pikkuhiljaa saada
unta öisin.
Vaihdoimme Vesan kanssa paikkoja niin, että Vesa nukkuu nykyään lähinnä
Elmoa. Minä sain luvan olla puuttumatta yöllisiin selkkauksiin. Näin
Vesa minua vannotti ensimmäisen "tassuttelu-yön" alkaessa. Ensimmäinen
yö oli vielä aikamoista härdelliä, olimme kaikki kolme hereillä tuon
tuosta. Olin välillä aikeissa puuttua hulinointiin, mutta maltoin
kuitenkin mieleni. Ensimmäinen "maidoton" yö päättyi viideltä aamulla.
Unia tosin jatkettiin vielä puoli yhdeksään, mutta kaikki samassa
sängyssä. Viime yönä Elmo nukkuikin jo ihan rauhallisesti omassa
sängyssä lähes koko yön aina seitsemään asti aamulla. Vasta silloin oli
ensimmäinen maitohetki. Meidän oma tassuhoito ei kuitenkaan missään
nimessä tarkoita sitä, että Elmon annetaan huutaa läpi yön ilman
ruokaa. Maitobaari avataan heti, mikäli Elmo ei muuten sänkyynsä
rauhoitu!
Tassu-hoito on saanut nimensä siitä, että vauvaa hoidetaan yöllä
"tassuttelemalla". Tämä siis tarkoittaa sitä, että vauvan itkua
hillitään silittelemällä ja pitämällä kättä vauvan selän tai vatsan
päällä. Ja kukapa olisi parempi tassuttelija kuin isokätinen isä!
Äitien on yleensä vaikeampi olla tassuttelijana, sillä vauva haistaa
tarjolla olevan maidon, eikä välttämättä rauhoitu pelkkään silittelyyn.
Toisaalta äidit - ainakin minä - ovat niin väsyneitä, että tassuttelu
tuntuu ylivoimaisen rankalta, helpointa on vaan nostaa lapsi viereen
syömään ja nukkumaan. No, tuskinpa tämäkään on meillä lopullinen
tilanne, hulinointia on varmaan luvassa myös jatkossa.
Helpotus öihin tuli erittäin hyvään aikaan, sillä minä kärsin yhä
useammin migreeneistä. Tänään tuli jo kolmas kohtaus viiden päivän
aikana. Uskon yhä edelleen, että syyllinen on heti pääni alapuolella,
hartioissa. Kävin eilen hierojalla, mutta ainakaan tämänpäiväseltä
päänsäryltä se ei minua pelastanut. Kohta täytyy tarttua järeämpiin
aseisiin, toisin sanoen lääkkeisiin. Buranan ja Panadolin sekoitus ei
oikein tunnu näihin kipuihin auttavan...
keskiviikko, 11. tammikuu 2006
Kommentit