Nyt se sitten tapahtui, Elmo oppi ryömimään. Viikonloppuna saimme irrotella poikaa sähköjohdoista ihan yhtenään. Ilmeisesti kaikki "kielletyt paikat" ovat niitä kaikkein kiinnostavimpia tutkittavaksi ja hipelöitäväksi. Tänä aamuna Elmo yritti selättää norsua. Kyseinen norsu on raahattu tuliaisiksi Thaimaasta asti ja se painaa varmaan parikymmentä kiloa. Jouduin pelastamaan Elmon torahampaiden välistä, minkä jälkeen poistin hampaat elefantilta väkivalloin. Ihan vaan tasaisemman painiottelun toivossa...

Elmo oli viime viikolla ihan kummallinen, ei ollenkaan oma hyväntuulinen itsensä. Elmo parahti itkuun aina kun laskin pojan lattialle ja kitisi muutenkin koko ajan. Ajattelin, että nyt ne ylähampaat varmaan ovat tulossa, mutta eipä niitä näy vieläkään. Ehkä Elmolla oli kasvukipuja...? Ison pojan raahaaminen sylissä koko päivän on aika rankkaa, joten kaivoin apuvälineeksi kantoliinan kaapista. Siellä Elmo suostui köllöttelemään tyytyväisenä ja perjantaina onnistuimme jopa siivoamaan yhdessä. Viikonloppuna kitinät loppuivat, eikä känkkäränkkää (sitä pahantuulista noitaa) ole meillä sen jälkeen näkynyt.

Viikonloppuna juhlittiin Elmon mummin 60-vuotispäiviä ja käytiin rakentaja-messuilla Vantaalla. Ja seurattiin tietysti Torinon kisoja. Seuraavat kaksi viikkoa ovat urheiluhullulle perheelle yhtä juhlaa. Tälläkin hetkellä seuraan televisiosta curlingia (Suomi-Sveitsi). Ainut laji, josta en oikein jaksa innostua on ohjaskelkkailu. Yleensä seuraan kisoja niin, että kuuntelen selostusta radiosta ja katselen kisoja telkkarista. Varsinkin hiihtokisoja on parempi seurata niin, koska telkkarissa on yleensä ihan älyttömän huono selostaja. Digiaikana ongelmia tietysti tulee television viiveestä. Esimerksiksi mäkihypyssä radion selostajat ovat saaneet hyppääjän jo maahan asti, kun televisiossa vasta lennetään...