Olen buukannut koko viikon täyteen menoja. Eilen olin Vantaalla sählyhommissa ja junailimme Elmon kanssa kotiin vasta iltapäivällä. Tänään on viikon ainut "kotipäivä".  Huomennna koittaa viikon kohokohta, kun menemme Vesan kanssa kahdestaan (no, on siellä varmaan muitakin) teatteriin. Elmo saa siis opetella nukahtamista ensimmäisen kerran ilman äitiä ja isää.  Todennäköisesti ukki ja mummi ovat ihan yhtä hyviä nukuttajia - elleivät jopa parempia. Piristys vauva-arkeen tulee erittäin hyvään aikaan.

Olen ollut viime päivät aikamoisen väsynyt. Elmon nukkumattomuus alkaa pikku hiljaa ottaa voimille. Luin juuri uusinta KaksPlus-lehteä, jossa kerrottiin Tassu-hoidosta. Siis siitä vauvojen nukkuttamishoidosta, jota myös meillä alkuvuodesta kokeiltiin. Artikkelissa tähdennettiin, että päivärytmi (ja etenkin ne hyvin nukutut päiväunet) tuovat tullessaan myös hyvät yöunet. Voin siis unohtaa haaveeni hyvin nukutuista öistä näillä näkymin myös seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Elmo nimittäin nukkuu edelleen päiväunia puolen tunnin pätkissä, joskus jopa viidentoista minuutin. Toivottavasti jaksan kärrytellä poikaa ympäri katuja vielä toiset seitsemän kuukautta.

Onneksi jokaiseen päivään on mahtunut myös mukavia hetkiä ärsyttävästä nukutusrumbasta huolimatta. Tänään Elmo kiersi ryömien keittiön kautta eteiseen ja pureskeli matkalla mattojen hapsuja. Nykyään pojan perään saakin katsoa entistä tarkemmin. Tänään vaaravyöhykkeessä olivat mm. olohuoneen kukat ja cd:t hyllyssä, eteisen johdot sekä keittiön pullovarasto.