Olen buukannut koko viikon täyteen menoja. Eilen olin Vantaalla
sählyhommissa ja junailimme Elmon kanssa kotiin vasta iltapäivällä.
Tänään on viikon ainut "kotipäivä". Huomennna koittaa viikon
kohokohta, kun menemme Vesan kanssa kahdestaan (no, on siellä varmaan
muitakin) teatteriin. Elmo saa siis opetella nukahtamista ensimmäisen
kerran ilman äitiä ja isää. Todennäköisesti ukki ja mummi ovat
ihan yhtä hyviä nukuttajia - elleivät jopa parempia. Piristys
vauva-arkeen tulee erittäin hyvään aikaan.
Olen ollut viime päivät aikamoisen väsynyt. Elmon nukkumattomuus alkaa
pikku hiljaa ottaa voimille. Luin juuri uusinta KaksPlus-lehteä, jossa
kerrottiin Tassu-hoidosta. Siis siitä vauvojen nukkuttamishoidosta,
jota myös meillä alkuvuodesta kokeiltiin. Artikkelissa tähdennettiin,
että päivärytmi (ja etenkin ne hyvin nukutut päiväunet) tuovat
tullessaan myös hyvät yöunet. Voin siis unohtaa haaveeni hyvin
nukutuista öistä näillä näkymin myös seuraavaksi puoleksi vuodeksi.
Elmo nimittäin nukkuu edelleen päiväunia puolen tunnin pätkissä, joskus
jopa viidentoista minuutin. Toivottavasti jaksan kärrytellä poikaa
ympäri katuja vielä toiset seitsemän kuukautta.
Onneksi
jokaiseen päivään on mahtunut myös mukavia hetkiä ärsyttävästä
nukutusrumbasta huolimatta. Tänään Elmo kiersi ryömien keittiön kautta
eteiseen ja pureskeli matkalla mattojen hapsuja. Nykyään pojan perään
saakin katsoa entistä tarkemmin. Tänään vaaravyöhykkeessä olivat mm.
olohuoneen kukat ja cd:t hyllyssä, eteisen johdot sekä keittiön
pullovarasto.
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit