En edelleenkään ymmärrä vauvojen sielunelämää. Itse olisin maailman
onnellisin, jos joku syöttäisi, pitäisi koko päivän sylissä, pukisi
päälleni ja heiluttelisi kevyesti vaunuissa unten maille. Extra-kivaa
olisi, jos se joku viitsisi vielä kävellä parin tunnin lenkin vaunujen
kera. Mutta meidän Elmoa edellä mainitut asiat eivät kiinnosta...
Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun uni ei maita millään.
Aamupäivällä tökkäsin pojan vaunuissa pihalle nukkumaan. No, yllättäen
unohdin itkuhälyyttimen sisälle ja havahduin olympiahuumastani (taas
hyvinkääläiscurlingia), kun Elmo karjui pihalla kuin syötävä. Riensin
pelastamaan Elmon mörköjen kynsistä ja yritin vielä nukutella poikaa
kävelylenkillä, mutta tuloksetta. Niinpä aamu-unien saldoksi tuli puoli
tuntia. Hip hei! Iltapäivä onkin ollut kaikille osapuolille kaikkea
muuta kuin rentouttavaa yhdessäoloa. Nyt Elmo nukkuu suosikkipaikassaan
eli eteisessä. Että näin meillä tänään...
Kitinään ja
hyssyttelyyn kyllästyneenä taidan kinuta Vesalta iltalomaa, että pääsen
hiihtämään. Huomenna Suomi muuten saa naisten kympiltä kultaa, luotan
vanhaan kilpakaveriin eli Kuitusen Virpiin. Kultainen lätkä saattaa
tipahtaa Suomeen jo tänään, kun J. Lahtela laskee kumpareet alas ja
tekee siinä sivussa parit voltit. Menenkin tästä seuraamaan kumpareiden
karsintoja...
keskiviikko, 15. helmikuu 2006
Kommentit