En edelleenkään ymmärrä vauvojen sielunelämää. Itse olisin maailman onnellisin, jos joku syöttäisi, pitäisi koko päivän sylissä, pukisi päälleni ja heiluttelisi kevyesti vaunuissa unten maille. Extra-kivaa olisi, jos se joku viitsisi vielä kävellä parin tunnin lenkin vaunujen kera. Mutta meidän Elmoa edellä mainitut asiat eivät kiinnosta...

Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun uni ei maita millään. Aamupäivällä tökkäsin pojan vaunuissa pihalle nukkumaan. No, yllättäen unohdin itkuhälyyttimen sisälle ja havahduin olympiahuumastani (taas hyvinkääläiscurlingia), kun Elmo karjui pihalla kuin syötävä. Riensin pelastamaan Elmon mörköjen kynsistä ja yritin vielä nukutella poikaa kävelylenkillä, mutta tuloksetta. Niinpä aamu-unien saldoksi tuli puoli tuntia. Hip hei! Iltapäivä onkin ollut kaikille osapuolille kaikkea muuta kuin rentouttavaa yhdessäoloa. Nyt Elmo nukkuu suosikkipaikassaan eli eteisessä. Että näin meillä tänään...

Kitinään ja hyssyttelyyn kyllästyneenä taidan kinuta Vesalta iltalomaa, että pääsen hiihtämään. Huomenna Suomi muuten saa naisten kympiltä kultaa, luotan vanhaan kilpakaveriin eli Kuitusen Virpiin. Kultainen lätkä saattaa tipahtaa Suomeen jo tänään, kun J. Lahtela laskee kumpareet alas ja tekee siinä sivussa parit voltit. Menenkin tästä seuraamaan kumpareiden karsintoja...