Juuri kun pääsin hehkuttamasta ihanaa arkea, kääntyi kaikki taas ylösalaisin. Elmo on tuskastellut kipeiden hampaiden kanssa ja ilmeisesti ylösnouseminenkin aiheuttaa pojalle unihulinoita. Ihan kuin niitä ei ennestään olisi ollut tarpeeksi! Aina kun laitan pojan lattialle konttailemaan, Elmo suihkii kiireesti kiinni minun lahkeeseeni ja viestittää, että nyt pitää päästä syliin. Sylissä ei kuitenkaan ole mukava istuskella, vaan pitäisi päästä pomppimaan. Olen välillä käsivoimien huvettua kietonut Elmon kantoliinaan. Harmi vaan, ettei Elmo sielläkään viihdy, ellen minä tee samaan aikaan jumppaa. No, onneksi silloin väsyvät jalat eikä kädet.

Viime sunnuntaina Elmo nousi ensimmäisen kerran seisomaan! Ja nyt tyyppi kapuaa ylös ihan joka paikkaan. Esimerkiksi televisiota on tosi kiva katsella parin sentin etäisyydeltä... Kaikkein kurjinta on, kun kamalan näköisiä kupsahduksia ja keikahduksia sattuu ihan väistämättä. Elmon otsassa onkin jo aika monta naarmua ja kuhmua. Ihmeen kovalta se pää kuitenkin tuntuu. Eilen Elmo kaatui suoraan päin keittiön kaappia ja minä olin jo ihan varma, että kohta joudutaan tikattavaksi sairaalaan. Pää ei kuitenkaan auennut ja iso punainen kuhmukin painui nopeasti unholaan äidin sylissä. Yhdessä tiskaaminen taisi olla sillä hetkellä kiinnostaampaa kuin turhapäiväinen itkeskely.

Maanantaina kävimme tsekkaamassa Sofian (1v 1 kk) ja Eemelin (10 kk) vauhtia Espoossa. Oli ihana nähdä Teijaakin (Eemelin äiti)  pitkästä aikaa. Lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään ja kävivät välillä silittelemässä toisiaan. Vesa tuli suoraan töistä hakemaan meidät kotiin ja kiinnittämään suksiboksin auton katolle (Ylläksen matkaa varten). Espoosta kurvasimme vielä Martinlaaksoon moikkaamaan ukkia ja Anua. Vierailusta tuli vähän hätäinen, emmekä ehtineet kuin pistäytyä pariksi vartiksi. Elmo ehti kuitenkin virnistellä siinäkin ajassa Eetulle ja Santerille, niille vähän isommille pojille.

Eilen Tiina ja Sofia olivat Hyvinkäällä Sofian yksivuotisvalokuvassa. Sofia oli ihana kuvauksissa marjapuuronvärisessä mekossaan. Me Elmon kanssa yritimme saada tytsyä nauramaan ja näyttämään kuvaajalle kuka on voittaja. Ja Sofiahan tietysti nosti kädet ylös voiton merkiksi. Siinä tytössä on kyllä potkua...

Tänään menemme jälleen neuvolaan. Elmo nakataan vaakaan ja lääkäritäti tutkii, onko kaikki kunnossa. Saapa nähdä, onko poika ehtinyt yhtään kasvaa, kun meno on ollut niin hurjaa parin edellisen kuukauden aikana. Onneksi ruoka kuitenkin maistuu tosi hyvin. Elmo siirtyikin jo isompien lasten ruokiin. Ja niitä isompia purkkejakin menee jo kaksi päivässä! Ja ruokien päälle maistuu tietysti aamu- ja iltapuurot, välipala ja äidinmaitoa ties missä välissä.

ps. Elmosta ja Sofiasta on selvästi tullut kaverit keskenään. Lapset juttelivat eilen keskenään syöttötuoleissa (jotain vauvakieltä?), kun me Tiinan kanssa kahviteltiin Hyvinkään Hesessä.