Juuri kun pääsin hehkuttamasta ihanaa arkea, kääntyi kaikki taas
ylösalaisin. Elmo on tuskastellut kipeiden hampaiden kanssa ja
ilmeisesti ylösnouseminenkin aiheuttaa pojalle unihulinoita. Ihan kuin
niitä ei ennestään olisi ollut tarpeeksi! Aina kun laitan pojan
lattialle konttailemaan, Elmo suihkii kiireesti kiinni minun
lahkeeseeni ja viestittää, että nyt pitää päästä syliin. Sylissä ei
kuitenkaan ole mukava istuskella, vaan pitäisi päästä pomppimaan. Olen
välillä käsivoimien huvettua kietonut Elmon kantoliinaan. Harmi vaan,
ettei Elmo sielläkään viihdy, ellen minä tee samaan aikaan jumppaa. No,
onneksi silloin väsyvät jalat eikä kädet.
Viime sunnuntaina Elmo nousi ensimmäisen kerran seisomaan! Ja nyt
tyyppi kapuaa ylös ihan joka paikkaan. Esimerkiksi televisiota on tosi
kiva katsella parin sentin etäisyydeltä... Kaikkein kurjinta on, kun
kamalan näköisiä kupsahduksia ja keikahduksia sattuu ihan väistämättä.
Elmon otsassa onkin jo aika monta naarmua ja kuhmua. Ihmeen kovalta se
pää kuitenkin tuntuu. Eilen Elmo kaatui suoraan päin keittiön kaappia
ja minä olin jo ihan varma, että kohta joudutaan tikattavaksi
sairaalaan. Pää ei kuitenkaan auennut ja iso punainen kuhmukin painui
nopeasti unholaan äidin sylissä. Yhdessä tiskaaminen taisi olla sillä
hetkellä kiinnostaampaa kuin turhapäiväinen itkeskely.
Maanantaina kävimme tsekkaamassa Sofian (1v 1 kk) ja Eemelin (10 kk)
vauhtia Espoossa. Oli ihana nähdä Teijaakin (Eemelin äiti)
pitkästä aikaa. Lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään ja kävivät
välillä silittelemässä toisiaan. Vesa tuli suoraan töistä hakemaan
meidät kotiin ja kiinnittämään suksiboksin auton katolle (Ylläksen
matkaa varten). Espoosta kurvasimme vielä Martinlaaksoon moikkaamaan
ukkia ja Anua. Vierailusta tuli vähän hätäinen, emmekä ehtineet kuin
pistäytyä pariksi vartiksi. Elmo ehti kuitenkin virnistellä siinäkin
ajassa Eetulle ja Santerille, niille vähän isommille pojille.
Eilen Tiina ja Sofia olivat Hyvinkäällä Sofian yksivuotisvalokuvassa.
Sofia oli ihana kuvauksissa marjapuuronvärisessä mekossaan. Me Elmon
kanssa yritimme saada tytsyä nauramaan ja näyttämään kuvaajalle kuka on
voittaja. Ja Sofiahan tietysti nosti kädet ylös voiton merkiksi. Siinä
tytössä on kyllä potkua...
Tänään menemme jälleen
neuvolaan. Elmo nakataan vaakaan ja lääkäritäti tutkii, onko kaikki
kunnossa. Saapa nähdä, onko poika ehtinyt yhtään kasvaa, kun meno on
ollut niin hurjaa parin edellisen kuukauden aikana. Onneksi ruoka
kuitenkin maistuu tosi hyvin. Elmo siirtyikin jo isompien lasten
ruokiin. Ja niitä isompia purkkejakin menee jo kaksi päivässä! Ja
ruokien päälle maistuu tietysti aamu- ja iltapuurot, välipala ja
äidinmaitoa ties missä välissä.
ps. Elmosta ja Sofiasta on
selvästi tullut kaverit keskenään. Lapset juttelivat eilen keskenään
syöttötuoleissa (jotain vauvakieltä?), kun me Tiinan kanssa
kahviteltiin Hyvinkään Hesessä.
keskiviikko, 22. maaliskuu 2006
Kommentit