Viikko on vierähtänyt tosi nopeasti. Elmo ja minä olemme köllötelleet kotona kaikki päivät. Tiistaina ukki kävi vierailulla ja toi Elmolle Torinosta tuliaisiksi Juventuksen peliasun. Elmo on käynyt joka päivä hipelöimässä sitä, puku kun on niin kauniin punainen ja kiiltävä... Elmo on varmasti hauska näky tulevana kesänä futariksi pukeutuneena (se pallohan tuotiin jo viime kesänä sairaalaan...). Jotta totuus ei unohtuisi, Vesa antoi eilen Elmolle pesismailan kokeiltavaksi. Elmo nosti saman tien mailan yhdellä kädellä ilmaan ja heilutteli sitä siellä hetken. Selvästi pelimiehiä...

47639.jpg
Elmo poreeraa

Elmo on nukkunut tällä viikolla kaikki päiväunet sisällä. Päätin, etten väkisin nukuta poikaa ulkona, kun uni ei siellä kerta kaikkiaan maistu. Raitista ulkoilmaa olemme kuitenkin haistelleet joka päivä Elmon ollessa hereillä, välillä vaunuissa, välillä rinkassa. Näin päiviin on saatu jonkinlainen rauha. Elmo nukkuu itsekseen pari kertaa päivässä vähän yli tunnin verran ja se näyttää tällä hetkellä pojalle riittävän. Ja minä säästyn siltä ärsyttävältä vaunujen vatkaamiselta...

Elmo on oppinut viikon aikana viuhtomaan ihan kamalaa kyytiä. Kämppä on kierrettävä monta kertaa päivässä ja kaikkiin kaappeihin pitää kurkistaa. Lopuksi Elmon yleensä löytää eteisestä, siellä kun on se ihana iso peili. Kaikkein hauskinta puuhaa Elmosta on olla äidin (tai isän) kanssa kuurunpiiloa. Ohessa kuva Elmosta kesken leikkisession, "Kaunareiden" ihmissuhdekoukerot taisivat kiinnostaa sillä hetkellä enemmän... Mutta löhöilyasento on kyllä selvästi Vesalta opittu!

47638.jpg

Viikko on ollut kaikin puolin mukava. Elmo on -  ihan yllättäen - nukkunut yöt itsekseen melkein aamuun asti. Ensimmäinen herätys tulee viiden jälkeen aamulla, tiistaiyönä vasta puoli seitsemältä! Unet maittavat Elmolle vielä heräilyn jälkeenkin, kunhan pääsee äidin ja isän viereen pötköttämään. Minä olen tietysti kuin seisemännessä taivaassa, en tiedä mitään parempaa kuin kunnon yöunet! Viime yönä näin unta Jack Bauerista (siis se 24-sarjan sankari)... Huh huh!

Olen viikon varrella törmännyt myös elämän ikäviin, niihin surullisiin asioihin. Tuntuu tyhmältä valittaa jatkuvasti jostain pienestä asiasta, kun joillakin on samaan aikaan elämä täynnä surua ja menetystä. Sainpa taas laittaa asiat kunnolla tärkeysjärjestykseen. Olen nimittäin erittäin onnellinen, että meillä on ihana, terve ja reipas poika!