Olemme viettäneet taas pari päivää reisussa. Eilen kävimme kolmisin katsomassa Elmon nuorinta serkkua. Akselilla on ikää tällä hetkellä melkein kaksi kuukautta. Uskomatonta, miten näin lyhyessä ajassa voikaan unohtaa, miten pieniä ja suloisia muutaman kuukauden ikäiset vauvat ovat. Vastahan Elmo oli ihan yhtä pieni! Kun pidin pientä miestä sylissä, ajattelin ensimmäistä kertaa Elmon syntymän jälkeen, että kylläpä tuollainen pieni vauva olisi taas ihana. No, eipä innostuta kuitenkaan vielä liikaa...

Vesa lähti tänään aamulla aikaisin pelaamaan Jyväskylään ja minä ajelin Elmon kanssa suoraan vauvauinnista Vantaalle mummia katsomaan. Kävimme shoppailemassa Ikeassa ja viereen ilmestyneissä muissa sisustuskaupoissa. Kauppakasseihin tarttui pöytä ja tuolit parvekkeelle (vanhat eivät sinne mahdu) sekä matto Elmon huoneeseen. Ja Elmolle ihana lohikäärme...

73466.jpg
Vauvaunnissa ja kylvyssä on aina ihanaa!

Nukkumisrintamalle kuuluu taas kummia. Kohta taitaa olla ihan oikeasti yksien päiväunien aika. Tänään Elmo nukkui pari kertaa vartin autossa ja päivällä 40 minuuttia mummin parvekkeella. Lyhyistä lepohetkistä huolimatta Elmo näyttää porskuttavan ihan mainiosti. Ruoka maistuu ja vauhti on päätä huimaava. Niinpä minäkin olen lopettanut (ainakin melkein) Elmon päiväunista murehtimisen. Pääasia on, että unta riittää öisin. Tosin pari yötä sitten Elmo heräsi peräti viisi kertaa. "Normaaliyönä" Elmo nukkuu viiteen asti omassa sängyssä ja jatkaa uniaan vielä parin tunnin ajan Vesan ja minun välissä parin maitohuikan voimalla. Joskus ei tarvita maitoakaan, vaan isän tiukka ote riittää rauhoittamaan Elmon takaisin uneen.

73468.jpg
Elmo "siivoaa" keittiön kaappeja.

Meidän perheellä on uusi harrastus: pyöräily. Ostimme alkuviikosta Elmolle istuimen ja molemmille pyöräilykypärät. Olen aiemmin kaahannut itse ilman kypärää, mutta nykyään Elmon myötä omakin pää tuntuu arvokkaammalta. Niinpä päätin, ettei meidän perheessä poljeta enää paljain päin ja vauhtikin pitää puolittaa. Kuluneella viikolla olemme käyneet polkemassa melkein joka ilta. Elmo tuntuu nauttivan vaihtuvista maisemista ja intoutuu jopa välillä hihkumaan riemusta. Ensimmäisellä pyörälenkillä suuntasimme ukin (eli minun isäni) kanssa Pihkalaan katsomaan Vesan treenejä. Sieltä - yllättäen - saimme seuraksi vielä toisen ukin sekä mummin.

Huomenna juhlistamme vappua viimeistä kertaa tässä kodissa. Kutsuimme Marjutin ja Juhan meille lettukesteille ja lupasin paistaa legendaarisia muurinpohjalettuja vapun ja muuton kunniaksi. Mukavaa ja rauhallista vappua kaikille Sanzibaarin lukijoille!