Minulta meni tänään ihan totaalisesti hermo.Yritän vieläkin niellä sitä, mutta tuloksetta. Homma lähti liikkelle siitä, että sain taas eilen illalla migreenikohtauksen. Särkykin oli tavallista tujumpi. Päätin jo illalla, että nyt on aika uusia lääkitys tai paremminkin hommata sellainen. En ole syönyt kunnon migreenilääkkeitä puoleentoista vuoteen, kun ne eivät oikein raskaus- ja imetysaikana ole vauvalle hyväksi. Toisaalta taas buranalla tai panadolilla ei ole juuri minkäälaista vaikutusta migreeniin.

Tänään iltapäivällä soitin Hyvinkään terveyskeskukseen. Jonotettuani ensin viisi minuuttia puhelimeen vastasi aikamoisen äkäinen nainen. "Mikäs sinua sitten vaivaa?", tyyppi uteli ja huomautti sivulauseessa, että varausaika oli mennyt umpeen jo kahdeltatoista. Selitin kuuliaisesti vaivani ja ilmoitin tarvitsevani migreenilääkityksen. Työhönsä kyllästynyt nainen jatkoi kertomukseni jälkeen ylimielisesti: "Mitäs lääkkeitä olet aiemmin tuohon päänsärkyyn syönyt, buranaa vai? Täällä (tietokoneelta ilmeisesti) ei näy sinulla olevan minkäänlaista lääkitystä. Soittelepa huomenna uudestaan...". Sitten sainkin luurin korvaani. Ällistyneenä kysyin vieressä istuvalta Vesalta, että olinko ollut jotenkin töykeä puhelimessa. En kuulemma ollut. Mietiskelen tässä vielä palautepostin kirjoittamista kaupungille tai peräti lehteen yleisönosastolle.

En olekaan ehtinyt missään välissä kertoa, että saimme asunnon myytyä. Toukokuun alussa muutamme aivan Hyvinkään keskustaan kerrostalokolmioon. Nyt siis pitäisi pikku hiljaa laittaa tavaroita pahvilaatikoihin. Yäk, että vihaan muuttamista ja tätä "toinen-jalka-oven-raossa-oloa". Siivoaminen tai mikään muukaan kodin ylläpito ei oikein enää maistu ja niinpä ympärillä alkaa olla aikamoinen kaaos.

Anteeksi tämä vali-vali-valitus. Onneksi Elmolla menee ihan hienosti. Nukkuu parhaillaan vaunuissa takapihalla.