Huhtikuu on vierähtänyt nopeasti. Vesan vanhempainvapaa ja minun vuosilomani alkavat uhkaavasti vedellä viimeisiään. Heti vapun jälkeen tiistaina Vesa palaa jälleen töihin ja minä aloitan hoitovapaalla.

Viime viikonloppuna Vesa oli joukkueensa kanssa Virossa. Minä tuppasin päivät täyteen ohjelmaa, jotta koti ei kävisi liian ahtaaksi Elmon kanssa touhuillessa. Heti perjantaina hyppäsimme autoon ja kurvasimme Martinlaaksoon ukkia moikkaamaan. Elmo jäi ukin hoteisiin hetkeksi ja minä lähdin pelaamaan salibandyä Vantaalle. Ukki oli hienosti hoidellut pissivaipat ja kaikki. Ihmettelin kyllä kovasti, miten Elmo oli malttanut pysytellä vaippatuokion ajan paikallaan pesuhuoneen pöydällä. Mutta ukilla olikin takataskussa pieni kikka, joka on nykyään ihan päivittäisessä käytössä...

Lauantaiaamuna oli vuorossa vauvauinti. Edellisestä kerrasta olikin kulunut aikaa, kun Lapin reissu ja pääsiäinen tekivät "harjoitusohjelmaan" peräti neljän viikon loven. Nyt Elmo sitten polskuttelikin sydämensä kyllyydestä. Elmon uusin sukellus lähtee istualtaan altaan reunalta, siitä sitä sitten vaan molskahdetaan ihan itsekseen kohti äidin syliä... Huh huh! Uinnin jälkeen saimme mummin vieraksi. Kävimme kolmistaan kaupungilla ostamassa kodinkoneet - vielä rakentamattomaan - uuteen kotiin. Sitten jätinkin Elmon mummin hoiviin ja pyrähdin ensimmäisiin pesistreeneihin Hämeenlinnaan. Voi sitä riemua! Harmi vaan, etten taida olla ihan entisenlaisessa iskussa. Kaikki liikkeet tulevat kyllä jostain alitajunnasta, mutta kroppa huutaa vastaan. Niinpä sain treenistä palkkioksi täysin ramman ruumiin... No, enköhän saa  itseni kuntoon ennen kauden alkua. Treenien jälkeen oli vielä saunailta, mutta kiirehdin sieltä kotiin laittamaan Elmon nukkumaan. Olisin varmaan voinut jäädä juhlimaan HPK:n mestaruutta, sillä Elmolla oli ollut mummin kanssa ilmeisen kivaa.

Sunnuntaipäivä oli varattu ystävien kanssa oleiluun. Marjut, Eerika ja Akseli (7 kk) pyörähtivät meille puoliltapäivin ja porukalla ehdimme päivän mittaan käydä kävelyllä, tehdä ruokaa, leikkiä lasten kanssa ja höpötellä mukavia siinä sivussa. Illalla Vesa-isäkin ehti kotiin reissustaan. Elmo sai tuliaisiksi hienon formula-auton ja minä uuden ihanan hajuveden. Olikohan tämä joku hienovarainen vihjaus, että puklu ja maito eivät enää toimi tuoksuna...?

Maanataina oli minun oma vapaapäivä. Lähdin jo aamusta Vantaalle sähläämään ja suuntasin siitä Helsinkiin shoppailemaan. Siellä kuluikin koko päivä oikein rattoisasti. Löysin paljon ostettavaa, Elmolle yllättäen! Pojat olivat pärjänneet hienosti koko päivän, en siis taidakaan olla niin korvaamaton kuin kuvittelen.

Kaiken ylimääräisen ajan olemme käyttäneet tavaroiden pakkaamiseen. Koti on myyty ja uusi, väliaikainen koti odottaa heti toukokuun alussa. Pakkaaminen ei ole ollenkaan helppoa, kun termiitti-Elmo purkaa ja levittelee tavaroita samaa tahtia kun minä ladon niitä laatikoihin. Elmon suurinta huvia on nykyään tyhjentää keittiön alakaappeja, repiä lehtiä lehtikorista, syödä kiviä eteisestä, repiä isoihin jätesäkkeihin reikiä, heitellä kirjoja laatikoista ja repiä niitä palasiksi. Lisäksi on mukavaa käydä heittämässä isän kelloradio aina ohimennen lattialle... ARRRHHHH, sanoo tähän Elmon äiti...