Ihana lomareissu on nyt takana. Viikko vierähti nopeasti lasten, lumen ja erilaisten suksien keskellä. Loma oli erittäin onnistunut ja koko viikon kruunasi todella hyvin varusteltu mökki. Äkäslompolon Kaulavaarassa sijaitseva hirsimökki oli valmistunut vasta viime syksynä ja se oli täytetty kaikilla mukavuuksilla. Parasta tietysti oli, että hiihdoladut lähtivät suoraan omasta pihasta ja Sofialle oli potkukelkka valmiina pihavarastossa...


Olimme jo etukäteen päättäneet jakaa päivät kahteen osaan. Aamupäivällä hiihtävät/laskettelevat lähtivät matkaan n. 10.00 ja palasivat retkiltään klo 13.00 jälkeen. Siinä vaiheessa lasten vahtivuoro vaihtui ja toinen pariskunnista sai vapaata klo 17.00 asti. Illalla kaikilla oli vielä mahdollisuus mennä hiihtämään, mutta silloin lapsenhoitaja piti löytyä omasta perheestä. Pääsin pariin otteeseen laskettelemaan myös kahdestaan Tiinan kanssa, sillä aikaa miehet vahtivat lapsia keskenään. 

Päiväohjelma oli todella kirjava. Kahden erirytmissä elävän lapsen kanssa päivät kuluivat nopeasti ja rattoisasti. Yleensä kävi niin, että juuri kun sai ensimmäisen kakkavaipan vaihdettua, oli toinen urakka vielä edessä. Toisaalta lapsenhoito oli helppoa, kun koko ajan oli kaksi aikuista käsi- ja silmäparia käytössä. Tarinan lopusta löydät meidän tarkan päiväohjelman lomaviikon ajalta. 

Lauantai 1.4.
Olimme Elmon kanssa ajaneet jo edellisenä iltana Tiinalle ja Andersille Espooseen yöksi. Aamulla Anders pakkasi meidän auton ja ajoi Hyvinkäälle hakemaan Vesan kotoa (Vesku oli edellinä iltana myöhään treeneissä). Aamupäivällä hyppäsimme taksiin Tiinan, lasten ja vaunujen kera ja suuntasimme lentokentälle. Lento lähti vasta 13.55, mutta halusimme nukuttaa lapset vaunuissa kentällä ennen lentoonlähtöä. Suunnitelmiin tuli tietysti heti muutos, kun Elmo ei yllättäen suostunut nukkumaan... Onneksi se uni tuli sitten vähän myöhemmin, ensin piti tarkkailla lentokentän vilskettä.

Lento meni todella hienosti. Sekä Elmo että Sofia taisivat molemmat vaan nauttia siitä, että sai istuskella pitkään äidin sylissä. Sofian kanssa opeteltiin kovasti sanomaan "Sanna". Ja tulihan se sieltä lopulta oikein kirkkaasti: "Naaaan-na". Ja sepä lämmitti kummitädin mieltä kovasti. Perillä Kittilässä huomasimme harmiksemme, että Sofian vaunut olivat rikkoutuneet lennolla. Toinen takapyörä pyöri miten sattuu ja pinnat olivat kokonaan poikki. Onneksi vaunut sentään joten kuten kulkivat eteenpäin. Harmistuneina pakkasimme vaunut bussiin ja suuntasimme kohti Yllästunturia. Lopulta viiden jälkeen iltapäivällä pääsimme perille Kaulavaaraan. Vaunuharmituskin jäi taka-alalle, kun havaitsimme mökin olevan paljon kuviteltua hienompi. Tiina päätti majoittaa perheensä toiseen alakerran makuuhuoneista ja minä kannoin - vielä siinä vaiheessa - vähäiset matkatavaramme yläkertaan parvelle. 

Illalla kävimme vaunujen kanssa kaupassa ja odottelimme autokuorman saapumista. Lopulta yhdeksän aikoihin illalla miehet kaarsivat pihaan ja saatoimme purkaa hirvittävän kuorman autosta. Samaan aikaan rättiväsyneet lapset eivät malttaneet nukkua ja päästivät ilmaan aikamoiset iltahuudot. Onneksi mökkiin tuli lopulta iltarauha ja me aikuiset pääsimme saunaan.

Sunnuntai 2.4.
Vesa ja minä saimme kunnian korkata hiihtoladut ensimmäisinä. Suuntasimme suksenkärjet kohti Velhon kotaa pienessä lumisateessa. Harmiksemme lumisade yltyi yltymistään ja lopulta pohrasimme aikamoisessa tuiskussa. Päivän saldoksi tuli vain 17 kilometriä ja hiestä märkä hiihtopipo. Iltapäivällä hoidimme lapsia, kun Tiina ja Anders tykittivät alas Ylläksen rinteiltä.

Maanantai 3.4. 
Aamulla Tiina ja Anders lähtivät laskettelemaan ihanassa aurinkoisessa säässä. Me Vesan kanssa ulkoilimme lasten kanssa ja huolehdimme päiväruuasta. Kävimme myös katsomassa Sofian kanssa poroja. Elmolta porot jäivät siltä kerralta näkemättä, kun uni maittoi samaan aikaan vaunuissa. Lohdukkeeksi kävimme ostamassa Elmolle aidon kuksan ja oikein omalla nimellä kaiverrettuna. Pitäähään pienellä miehellä oma kuksa olla! 


Yhden jälkeen hyppäsimme Vesan kanssa autoon ja lähdimme laskettelemaan. Taidot olivat päässeet muutamassa vuodessa rapistumaan aika pahasti, mutta onneksi parin laskun jälkeen vanha vauhti löytyi jälleen. Välillä lepuutimme väsyneitä sääriä rinnebaarissa. Illalla kävimme vielä kaikki neljä vuorotellen hiihtämässä. Minä kiersin Äkäslompolo-järven kauniista auringonlaskusta nautiskellen ja pääsin lenkin jälkeen suoraan saunaan Vesan ja Elmon seurassa. Hiihtokilometrejä kertyi iltalenkiltä 12.

Tiistai 4.4
Tiina ja minä pääsimme aamulla rinteeseen. Olimme hyvissä ajoin alahissillä, jotta pääsimme "korkkaamaan" rinteen ensimmäisinä. Se ei kylläkään ollut mikään nautinto, sillä ilma oli todella kamala. Ylläksen huipulla ei nähnyt eteenpäin kuin muutaman hassun metrin. Niinpä päätimme ottaa varman päälle, emmekä lähteneet ylittämään tunturia hiihtämällä Ison-Ylläksen puolelle vaan käytimme yhdysreittejä. Nekin olivat niin tukossa, että laskimme välillä rinteen ulkopuolella. Käytimme kuitenkin oman vapaa-aikamme sinnikkäästi rinteessä ja palasimme yhden aikoihin päästämään pojat matkaan. Hekin menivät laskettelemaan ja palasivat onneksi ehjin nahoin illalla takaisin mökille.

Illalla Elmolle kävi onnettomuus, jossa oli aineksia suuremmankin luokan katastrofiin. Elmo ja Sofia piileskelivät yhteistuumin toisessa alakerran huoneessa. Yhtäkkiä huoneesta kuului kova jysähdys. Juoksimme Tiinan kanssa paikalle ja löysimme itkevän Elmon kaatuneen lipaston alta. Poika oli ilmeisesti saanut jonkun laatikoista auki ja roikkunut siinä tovin. Lopputulos oli se, että Elmo karjui ahdinkoaan kaatuneen lipaston alla ja minä itkin pelästyneenä enemmän kuin onnettomuuden uhri. Onneksi selvisimme - tällä kertaa - säikähdyksellä.

Keskiviikko 5.4.
Keskiviikkona oli Vesan ja Andersin vuoro päästä aamurinteille. Aamuvuoro oli haluttua aikaa, sillä rinteet ovat yleensä aamuisin parhaassa kunnossa. Samaan aikaan Tiina ja minä ulkoilimme lasten kanssa ja kävimme ostamassa Isometsä Sport Shopin alennusmyynnistä lapsille uudet toppapuvut ensi talveksi. 

Iltapäivällä Tiina ja minä suuntasimme myös mäkeen. Ilma oli aivan loistava; aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä edes Ylläksen huipulla tuullut ollenkaan. Niinpä kävimme välillä istahtamassa aivan tunturin huipulla sijaitsevassa Ylläskammi-ravintolassa, terassilla tietysti... Illalla kasvoja kiristi ja silmät olivat väsyneet vaikka olin käyttänyt aurinkolaseja koko päivän. Saunan jälkeen suunnittelimme seuraavan päivän ahkioretkeä ja katsoimme tarkasti säätiedotuksia, jotka lupasivat aikamoista lumimyräkkää koko päiväksi. 

Torstai 6.4.
Aamu valkeni kovassa lumimyräkässä, lunta pyrytti ulkona vaakatasossa. Minä aloin jo empiä retkellelähtöä, mutta Vesa päätti sinnikkäästi hakea ahkion paikallisesta urheiluliikkestä. Tiina ja Anders jättivät retken väliin, koska Sofialle nousi edellisenä iltana kuumetta. Mitään muuta "tautia" tytöllä ei ollut ja myöhemmin epäilimme epämääräisen kuumeen ja epämukavan olotilan aiheutuneen puhkeavista hampaista.

Pyrystä ja viimasta huolimatta päätimme siis lähteä hiihtämään. Pääseenhän ladulta aina takaisin, jos keli on aivan hirveä. Elmo topattiin ahkioon tuulelta ja viimalta suojaan. Pääsimme juuri pois mökin pihasta, kun Elmo jo nukkui ahkiossa. Väänsimme isuimen nukkuma-asentoon ja siellä poika sitten pötkötteli täydessä unessa pari tuntia. Hiihdimme helppoa reittiä Latvamajalle ja pidimme siellä ruokatauon. Paluumatkalla Elmo istuskeli hetken ahkiossa ja hihkui ihanisssa alamäissä. Puolen tunnin jälkeen poika nukahti taas. Ahkion vetäminen oli aikamoisen rankkaa, eikä kilometrejä kertynyt kuin 17, vaikka olimme reissussa peräti neljä tuntia. No, menetimme kyllä aika paljon tehokasta hiihtoaikaa makkaranpaistossa, Elmon ruokailussa sekä vaipanvaihdossa... Pääasia kuitenkin oli, että retki oli riemukas ja kaikki kolme viihtyivät maininiosti! Illalla menimme koko porukka ravintolaan syömään. 


Perjantai 7.4. 
Viimeisen aamupäivävuoron saivat Tiina ja Anders. He suuntasivat laskemaan sankan sumun keskelle. Osa rinteistä oli jopa suljettu, eikä laskijoilla ollut asiaa Ison-Ylläksen puolelle. Puolen päivän aikaan aurinkokin alkoi pilkistellä pilvenraosta, juuri sopivasti Vesan ja minun hiihtolenkkiä varten. 

Olimme sunnitelleet tekevämme viimeisenä lomapäivänä pitkän hiihtolenkin. Aurinko alkoi porottaa todella lämpimästi ja keli oli suksenrasavaajan painajainen. Tunturissa oli pakkasta, mutta alempana ilma ja ladut olivat plussan puolella. Sukset siis saivat helposti paksun kerroksen lunta pohjiinsa. Niinpä me suuntasimme ylös tunturiin, missä sukset toimivatkin aivan loistavasti. Hiihdimme Kesängin keitaalta pitkän nousun ylös tunturiin, nousupätkä kesti peräti 40 minuuttia! Sieltä meillä oli tarkoitus hiihtää Kellostapulinkurun kautta Äkäslompoloon, mutta kuru oli suljettu lumivyöryvaaran vuoksi. Olimme ensin aikeissa mennä ladulle kiellosta huolimatta, mutta yllättäen äitini soitti sillä samaisella hetkellä ja sai päämme käännettyä. Niinpä sujuttelimme ihanaa alamäkeä pitkin Ylläksen toiselle puolelle ja pidimme siellä evästauon. Lopulta pääsimme takaisin mökille, vaikka väsymys alkoikin loppumatkasta jo painaa. Lenkille kertyi mittaa 30 kilometriä. 

Illalla Tiina ja Anders häipyivät vielä hiihtolenkille ja me vahdimme vauhtikaksikkoa, joilla oli koko päivän ollut kamala meno päällä. Kaksikko oli koko ajan "pahanteossa". Välillä pesukone sai kyytiä pukuhuoneessa ja silmänräpäyksessä molemmat olivatkin jo vessassa tunkemassa sormiaan vessanpyttyyn... Lasten jo nukkuessa pakkasimme tavarat kotimatkaa varten ja söimme maittavan kynttiläillallisen. Tiina oli loihtinut Andersin avustuksella erittäin hyvää ruokaa. 


Lauantai 8.4.
Vesa ja Anders lähtivät aamulla ajamaan kohti Etelä-Suomea. Tiina, lapset ja minä luovutimme mökin siivottavaksi (!) kymmeneltä aamulla ja aloitimme kotimatkan reput selässä ja lapset vaunuissa. Elmo nukkui aamupäivällä hyvät unet, minkä jälkeen menimme syömään Äkäshotelliin. Siellä Sofia nukkui päiväunensa vaunuissa hotellin tanssilattialla. Lentokentälle matkasimme taas bussilla. Lento oli perillä Vantaalla klo 17.20. Meiltä kaikkia oli vastassa Elmon molemmat ukit sekä Elmon toinen mummi. Minun isäni vei Sofian ja Tiinan Espooseen ja Vesan vanhemmat kyyditsivät Elmon ja minut kotiin Hyvinkäälle. Vesa saapui kotiin vähän ennen yhtätoista illalla heitettyään ensin Andersin kotiin. 

Illalla vielä mietiskelimme, että kaikkein mukavinta matkoissa on päästä lopulta kotiin. 

-------------------------------------------------------

Päiväohjelma Ylläksellä

• 7.00-8.00 Herätys
• 8.30 Aamupesut
• 9.00 Aamupuuro, kahvit
  Aamupäivävuorolaiset rinteeseen/hiihtämään
  
• 10.00 Lasten pukeminen, ulkoilemaan 
• 10.30 Elmo aamupäiväunille 
• 12.00 Lounas, vaipat vaihtoon
• 12.45 Sofia päiväunille vaunuihin, Elmo leikkii sisällä
• 13.00 Ruuanlaittoa
  Vahtivuoro vaihtuu - Iltapäivävuorolaiset rinteeseen/hiihtämään
  
• 15.00 Välipalaa Elmolle, vaipanvaihto
• 15.30 Elmo päiväunille vaunuihin
• n. 15.30 Sofia herää, välipalaa
• 16.00 pihalle ulkoilemaan
• n.17.00 Elmo herää
• 17.00 Päivällinen, vaipat vaihtoon
• 18.00 Ruuanlaittoa
  Iltapäivävuorolaisten paluu
  
• leikkiä ja yleistä mekastusta
• 20.00-21.00 Iltapuurot, -pesut, -maidot ja nukkumaan
• Iltarauha Ylläksellä alkaa...