Havahduin eilen, että olin yllättäen vajonnut mäkättävien vaimojen alimpaan luokkaan. Sukulaisten, ystävien ja tuttavien kanssa jutustellessa huomasin valittavani jatkuvasti mitä typerimmistä asioista. "Kylläpäs minulla nyt on rankkaa", vaikkei oikeasti olekaan. Pahinta tietysti on, että olen oikein kiitettävästi kaatanut kaiken Vesan niskaan.

Olen muun muassa stressannut siivottomasta kodista, pesemättömistä pyykeistä, tiskaamattomista (ja jo tiskatuista) astioista, liikunnan ja oman ajan puutteesta, Vesan treeneistä ja peleistä sekä perheen olemattomasta yhteisestä ajasta. Elämä on jotenkin kummallisesti ajautunut "sitten kun" -olotilaan. Se onni ei taida kuitenkaan purjehtia ovesta sisään, kun olen saanut koko kämpän siivottua... Niinpä aion jatkossa elää näiden kaikkien leivänmurusten keskellä hivenen tyytyväisempänä. Revin iloa pienistä arjen iloista, esimerkiksi siitä, kun Elmo yrittää juosta kovalla kiireellä syliin halaamaan. Tai siitä, kun Elmo oppi (eilen) vetämään vessanpytyn... On ihanaa seurata päivittäin, miten meidän pieni sankarimme oppii uusia asioita.

Rakennusprojekti alkaa toden teolla parin viikon kuluttua. Ensin kaivetaan tontille sopiva kuoppa ja elokuun alussa väännetään talolle perustukset. Nyt jos milloinkaan vaaditaan sitä yhteen hiileen puhaltamista, hermojen venymistä ja yli-inhimillisiä ponnistuksia. Ensi keväänä nämäkin ponnistelut sitten palkitaan...

--------------------------------

Viime viikonloppuna teimme koko perheen voimin matkan Kiteelle pesiksen itä-länsi -tapahtumaan. Lähdimme matkaan jo torstaina Vesan treenien jälkeen, yövyimme matkan varrella maalla Rautakorvessa ja suuntasimme sieltä Kiteelle (Ukilla, Anulla ja Eetulla vahvistettuina). Vesa jäi lännen joukkueen kanssa Kiteelle ja me muut ajelimme Kiihtelysvaaraan. Siellä Elmoa ja minua odotti todellinen pohjois-karjalainen täyshoito (lämmin vastaanotto, ihania perinneruokia, ja olipa meille varatun mökin terassilla jopa pieni kuohuviinipullo laseineen odottamassa yöpyjiä!).

Lauantaina jätin Elmon ukin ja Anun hoitoon ja kiihdytin kiiresti Kiteelle. Siellä sain katsella naisten ottelun Vesan kanssa kaikessa rauhassa. Vesa jäi edelleen Kiteelle ja minä ajaelin illan suussa takaisin Kiihtelysvaaraan. Siellä kaikki oli mennyt hienosti, Elmo oli sulattanut sydämiä "to-to"-kielellään ja lämmittänyt tohkeissaan ukin kanssa savusaunaa. Illalla pääsimme Elmon kanssa siihen "ihan oikeaan" savusaunaan ja sieltä järveen uimaan. Minä jatkoin vielä saunomista ja uimista, kun olin saanut Elmon untenmaille. Oli ihana kokemus nauttia kesäisestä illasta, savusaunan lempeistä löylyistä ja uimisesta kuohuviinin ja mansikoiden kera. Sunnuntaina lähdimme kaikki katsomaan Vesan peliä Kiteelle.

Suuret kiitokset huolenpidosta Oskonlammen emännille, Anjalle ja Ainolle! Varoitin kyllä molempia, että jos palvelu on tätä luokkaa, saatamme muuttaa sinne kokonaan...

ps. Kuvia tulee, kunhan saan niitä sähköpostiini. Minä pösilö kun unohdin jälleen kerran kameran kotiin...