Havahduin eilen, että olin yllättäen vajonnut mäkättävien vaimojen
alimpaan luokkaan. Sukulaisten, ystävien ja tuttavien kanssa
jutustellessa huomasin valittavani jatkuvasti mitä typerimmistä
asioista. "Kylläpäs minulla nyt on rankkaa", vaikkei oikeasti olekaan.
Pahinta tietysti on, että olen oikein kiitettävästi kaatanut kaiken
Vesan niskaan.
Olen muun muassa stressannut siivottomasta kodista, pesemättömistä
pyykeistä, tiskaamattomista (ja jo tiskatuista) astioista, liikunnan ja
oman ajan puutteesta, Vesan treeneistä ja peleistä sekä perheen
olemattomasta yhteisestä ajasta. Elämä on jotenkin kummallisesti
ajautunut "sitten kun" -olotilaan. Se onni ei taida kuitenkaan
purjehtia ovesta sisään, kun olen saanut koko kämpän siivottua...
Niinpä aion jatkossa elää näiden kaikkien leivänmurusten keskellä
hivenen tyytyväisempänä. Revin iloa pienistä arjen iloista, esimerkiksi
siitä, kun Elmo yrittää juosta kovalla kiireellä syliin halaamaan. Tai
siitä, kun Elmo oppi (eilen) vetämään vessanpytyn... On ihanaa seurata
päivittäin, miten meidän pieni sankarimme oppii uusia asioita.
Rakennusprojekti alkaa toden teolla parin viikon kuluttua. Ensin
kaivetaan tontille sopiva kuoppa ja elokuun alussa väännetään talolle
perustukset. Nyt jos milloinkaan vaaditaan sitä yhteen hiileen
puhaltamista, hermojen venymistä ja yli-inhimillisiä ponnistuksia. Ensi
keväänä nämäkin ponnistelut sitten palkitaan...
--------------------------------
Viime viikonloppuna teimme koko perheen voimin matkan Kiteelle pesiksen
itä-länsi -tapahtumaan. Lähdimme matkaan jo torstaina Vesan treenien
jälkeen, yövyimme matkan varrella maalla Rautakorvessa ja suuntasimme
sieltä Kiteelle (Ukilla, Anulla ja Eetulla vahvistettuina). Vesa jäi
lännen joukkueen kanssa Kiteelle ja me muut ajelimme Kiihtelysvaaraan.
Siellä Elmoa ja minua odotti todellinen pohjois-karjalainen täyshoito
(lämmin vastaanotto, ihania perinneruokia, ja olipa meille varatun
mökin terassilla jopa pieni kuohuviinipullo laseineen odottamassa
yöpyjiä!).
Lauantaina jätin Elmon ukin ja Anun hoitoon ja kiihdytin kiiresti
Kiteelle. Siellä sain katsella naisten ottelun Vesan kanssa kaikessa
rauhassa. Vesa jäi edelleen Kiteelle ja minä ajaelin illan suussa
takaisin Kiihtelysvaaraan. Siellä kaikki oli mennyt hienosti, Elmo oli
sulattanut sydämiä "to-to"-kielellään ja lämmittänyt tohkeissaan ukin
kanssa savusaunaa. Illalla pääsimme Elmon kanssa siihen "ihan oikeaan"
savusaunaan ja sieltä järveen uimaan. Minä jatkoin vielä saunomista ja
uimista, kun olin saanut Elmon untenmaille. Oli ihana kokemus nauttia
kesäisestä illasta, savusaunan lempeistä löylyistä ja uimisesta
kuohuviinin ja mansikoiden kera. Sunnuntaina lähdimme kaikki katsomaan
Vesan peliä Kiteelle.
Suuret kiitokset huolenpidosta Oskonlammen emännille, Anjalle ja
Ainolle! Varoitin kyllä molempia, että jos palvelu on tätä luokkaa,
saatamme muuttaa sinne kokonaan...
ps. Kuvia tulee, kunhan saan niitä sähköpostiini. Minä pösilö kun unohdin jälleen kerran kameran kotiin...
torstai, 6. heinäkuu 2006
Kommentit