... nimittäin lötköttely täällä kotona. Huomenna on edessä ensimmäinen työpäivä puoleentoista vuoteen. Joku saattaa pitää sitä lyhyenä aikana, mutta minäpä en ole ollut tekemättä töitä pidempää pötköä sen jälkeen kun täytin viisitoista! No, kyllähän tuo lapsenhoitokin ihan työstä on käynyt, en väitä vastaan... Pohdimme pitkään Vesan kanssa Elmon hoitojärjestelyjä ja päädyimme viemään Elmon päiväkotiin. Kaikissa hoitovaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, enkä jaksa niistä enää enempää jauhaa.

Elmo aloittaa huomenna päiväkodissa ja on siellä hoidossa neljä päivää viikossa. Perjantaisin Elmolla ja minulla on vapaapäivä työstä ja päiväkodista. Elmon päiväkoti on vaikuttanut kaikin puolin hyvältä valinnalta, harjoittelupäivätkin menivät viime viikolla oikein mallikkaasti. Kaikkein mukavinta minusta on kuitenkin se, että päiväkodissa on monta syliä tarjolla aina kun päiväkodin pienimmät kaipaavat lohtua. Meidän perheen arkea helpottavat myös lähistöllä asustavat isovanhemmat. Molemmat mummit ovat ilmoittautuneet varahakijoiksi kerran viikossa.


Pari viikkoa sitten olimme koko perhe lomailemassa maalla Rautakorvessa. Oli ihanaa viettää kerrankin kaikista ylimääräisistä menoista (lue: pesispeleleistä ja treeneistä) vapaa viikko. Niinpä me nautimme täysin siemauksin normaalista arjesta, tapasimme sukulaisia, teimme retkiä metsään ja saunoimme kaikessa rauhassa iltaisin. Se saunominenkin kun on meillä nykyään harvinaista herkkua. Elmo juoksenteli maalla pitkin pihaa ja kyttäsi pellon takana kulkevia turverekkoja. "To, to, brrmmm", Elmo huusi aina, kun rekka huristeli ohitse. Ja sitten pitikin taas mennä tsekkaamaan, että ukin traktori on edelleen tallissaan...



Taloprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että kattotiilet ladotaan alkavalla viikolla katolle. Talotehtaan asentajat viipynevät vielä viikon-pari touhuamassa meidän tontilla ja sitten areena on täysin meidän. Tänään siivosimme tonttia usean tunnin ajan kivassa sateisessa syyssäässä. Saimmekin koko tontin puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä "sälästä".