Viime viikolla olimme kaikkina arki-iltoina rakennuksella. Työmaalla
oli joka päivä jotakin puuhasteltavaa. Ikään kuin se nyt olisi
jonkinmoinen yllätys... Alunperin suunnittelimme, että arki-iltaisin
emme säntäile tontille, vaan panostamme niihin hommiin kunnolla vain
viikonloppuisin. Nyt olemme huomanneet, ettei homma vaan toimi
käytännössä niin. Jotta työmiehet voivat keskittyä päivisin oleelliseen
eli rakentamiseen, pitää jonkun ensin kantaa tavaraa (tiiliä,
levyjä...) sisään. Niinpä me olemme toimineet arki-iltaisin
kuormajuhtina.
Olen muuten rakennusprojektin edetessä tehnyt mielenkiintoisen
havainnon. Töihin, joista sanotaan esimerkiksi "heitätte vaan ne
ikkunat paikoilleen", meneekin oikeasti ihan hirveästi aikaa. Myönnän,
että tämä taitaa olla ainoastaan asioista tietämättömän ongelmana.
Toisaalta on ihan äärettömän opettavaista huomata, ettei mikään liiku
mihinkään itsestään. Sama juttu pätee oikeastaan mihin vain. Yritän
muistaa sen, kun seuraavan kerran taas ruikutan jostain
epäolennaisesta. Jonkun täytyy aina ensin tehdä jotakin.
Keskiviikkoiltana kannoimme hormin sisälle taloon.
Onneksi Tuula-mummi oli mukana lapsenvahtina,
muuten hormi olisi saattanut käydä Elmolle ahtaaksi "tarhaksi"...
Vapaat perjantaipäivät ovat (edelleen) osoittautuneet loistavaksi
järjestelyksi. Kun olen huhkinut töissä neljä päivää "tukka putkella",
on ihana heittäytyä taas kotiäidin rooliin. Viime perjantaina saimme
lisäluksusta, kun Tiina ja Sofia pistäytyivät koko päiväksi
Hyvinkäälle. Elmolla ja Sofialla oli ihan selvästi ollut toisiaan
ikävä. Serkukset kävivät aina välillä halailemassa, kihertelivät ja
leikkivät sovussa keskenään. Kotiin lähtiessä Sofia jopa vaati: "Elmo
mukaan". Sofia oli myös liikuttava herätessään päiväunilta.
Kummityttöni kiipesi syliini istumaan ja painoi päänsä pitäksi aikaa
minua vasten. Olin aivan otettu saamastani luottamuksesta.
Serkukset - Sofia ja Elmo
Lauantaina Vesa, Ile-ukki, Jussi-eno ja Juha painuivat talkoisiin
rakennukselle. Tarkoituksena oli raahata jotain levyjä yläkertaan.
Nostourakan jälkeen Jussi ehti katsastaa vielä maalikarttoja minun
kanssani. Saimme - tosin pienen väännön jälkeen - lyötyä lukkoon kaikki
talossa käytettävät maalit. Onneksi lähipiirissämme on osaavia ihmisiä,
joilla on oikeasti näkemystä asioista.
Elmo ratsastaa Tombala Kakkosella.
Tombala Ykkönen viettää edelleen eläkepäiviään Rautakorvessa, onhan
sillä ikää jo yli 30 vuotta. Kakkosen iästä ei ole tietoa. Pelastin sen
Elmon leikkikaveriksi kirpputorilta...
Tänään
olimme taas hommissa rakennuksella. Vesa ja Ile-ukki kantoivat tiiliä
ja minä siivosin lautakasoja. Tuula-mummi katseli sillä välin Elmon
perään. Aamupäivän aikana saimme kannettua myös villat katoksen suojaan
ja yritimme Vesan kanssa valita taloon sopivaa ulkomaalia. Vaihtoehtoja
yhä edelleen liikaa...
Kommentit