Joulukuu alkoi vauhdikkaissa merkeissä, kun minä suunnistin perjantaina työpaikan pikkujouluihin. Vesa piti onneksi sillä välin kodin Elmon kanssa pystyssä. Seuraavan päivän väsymys kuittaantui pitkällä kävelylenkillä Elmon seurassa lauantaiaamuna. Veimme Vesan rakennuksille, tallustelimme kohti kaupunkia ja katsastimme matkalla parit joulumyyjäiset - huonolla menestyksellä. Iltapäivällä kaaduin Elmon viereen päiväunille, joilta heräsimme vasta kolmen jälkeen! Sitten aloitin valmistautumisen seuraaviin kekkereihin.

Varasimme tyttöporukalla aikaisin syksyllä liput Club for Fiven joulukonserttiin. Ennen konserttia käväisimme syömässä Obelix-ravintolassa kunnon pihvit ja huuhdoimme ne alas - kuinkas muutenkaan - punaviinillä. Konsertti oli kerta kaikkiaan loistava. Olin pari kertaa aiemmin kuullut yhtyeen laulua (bändiähän tässä kokoonpanossa ei ole, vaan viisi laulajaa "laulaa" kaikki äänet itse), mutta tätä porukkaa kannattaa käydä kuuntelemassa paikan päällä. Television välityksellä minä ainakaan en saanut ihan eilisiltaisen veroisia "kiksejä". Konsertin jälkeen tytöt yrittivät houkutella minua vielä lasilliselle, mutta tällä kertaa koti-ikävä alkoi painaa liikaa ja suuntasin suoraan kotiin.

Vesa oli tänään taas rakennuspuuhissa ja minä ulkoilin aamupäivällä kaksin Elmon kanssa. Kävimme kirpputorilla ja ihan oikealla torilla. Ruuan jälkeen katselimme Elmon kanssa ampumahiihtoa telkkarista korvat tarkkana. Elmo oli välillä vähän ihmeissään: tuttu ääni kuuluu, mutta miestä ei näy missään... Elmon päiväunien jälkeen Vesakin kotiutui ja lähdimme kolmestaan jouluostoksille Vantaalle Jumboon. Ja siitäpä sitten seurasikin ahdistus... Eikö joulun pitäisi olla rauhan juhla?