Nyt alkaa mennä hermot... ja olen todella huolissani. Elmon
korvatulehdus ei taltu millään lääkkeellä. Ensimmäinen kuuri
aloitettiin ennen joulua torstaina ja seuraava kuuri heti tapaninpäivän
jälkeen. Tänään tökkäsin pojan suuhun jo kolmatta eri troppia.
Edellinen kuuri loppui keskiviikkona ja luulin tosissani, että saimme
taudin kuriin. Viime yö oli taas yhtä kiemurtelua ja vääntelehtimistä,
tietysti meidän sängyssä. Ilmeisesti kipeä korva vaivaa vain öisin,
eikä sopivaa nukkumisasentoa löydy millään. Lopulta aamuyöstä sain
aseteltua pojan sellaiseen asentoon, että Elmokin rauhottui hetkeksi.
Minä tosin nukuin (tai yritin) ilman tyynyä... Aamulla suuntasin
suoraan lääkäriin. En viitsi kuluttaa enää aikaa ihmettelyyn, vaan
marssin saman tien lekurin puheille, kun vaan vähänkin siltä tuntuu.
Tälläkään kertaa käynti ei ollut aiheeton. Onneksi tilanne ei nyt ollut
ihan niin paha kuin edellisellä kerralla. Nyt tulehdus oli vain
toisessa korvassa ja keuhkot olivat puhtaat. Lääkäri ehdotti
seuraavaksi vaihtoehdoksi (jos tämä lääke ei pure) korvien
putkittamista.
Vietimme eilisen päivän rakennuksella. Vesa
teki yläkerran sisäkattoa timpurimme kanssa. Minä (Ile-ukin
avustuksella) villotin vielä pari viimeistä putkea katonrajassa,
askartelin tuulenohjaimia, niittailin muovia kattoon ja seiniin sekä
asettelin palovilloja hormin ympärille. Hormin villotus ei ollut
ollenkaan yksinkertaista, kun tilaa työnteolle oli joka puolella noin
puolimetriä... Miehet taitavat nakittaa minulle koko ajan ällöttävämpiä
hommia, jotta kyllästyisin ja tajuaisin pysyä kotona. Turha luulo, aion
mukisematta tehdä kaikkia hommia ihan kiusallani...!
lauantai, 6. tammikuu 2007
Kommentit