Täältäpä tulee ensimmäinen kirjoitus Sanzibaariin uuden kodin työhuoneesta! En ole aiemmin jaksanut edes avata konetta. Ennen muuttoa paiskimme täällä hommia 12 tuntia päivässä ja kävimme vain kääntymässä kotona. Pakkaaminen oli ihan mahdotonta, kun illalla olimme jo niin väsyneitä, ettei edes suuta jaksanut avatta. Siitäkin huolimatta muutto on tehty ja melkein kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa jostain kaapin perukoilta. Me kolme asukkia vain vielä haahuilemme täällä hieman ihmeissämme. Tilaa on yhtäkkiä kolme kertaa aiempaa enemmän, eikä kahdessa kerroksessa asuminen olekaan ihan yksinkertaista. Varsinkin, kun portaat ovat vielä hieman keskeneräiset, eikä Elmoa saa laskea yksin portaikkoon.

Viimeinen sählinki ennen muuttoa tuli juuri portaiden kanssa. Portaat eivät tulleet tehtaalta ajoissa ja jouduimme valmistautumaan siihen, että muutamme ensin vain alakertaan. Lopulta portaat tulivat perille, mutta muuttotarkastuksessa (pe 27.4.) niitä ei ollut vielä ollenkaan. Vesa kuitenkin vakuutti tarkastajan siitä, että kun illalla on kamat kannettu sisään, ovat myös portaat paikoillaan. Saman aikaan minä nieleskelin itkua vuokra-asunnossa kamalan sotkun keskellä, enkä tosiaankaan uskonut, että pääsemme muuttamaan vielä saman päivän aikana. Onneksi meillä oli todella reipas ja ripeä muuttoporukka, joka sai kantamisen lisäksi osallistua myös portaiden kasaamiseen. Iso kiitos teille: Maija- ja Tuula-mummit, Ile, Jorma ja Sirkka, Olavi, Jani ja Juha.

Nyt sitten totuttelemme elämään tässä mukavassa talossa. Hassuinta on kuitenkin se, ettei mitään elämää suurempaa euforiaa ole - ainakaan  vielä - ilmaantunut. Olemme vain kovin väsyneitä, minä ainakin. Onneksi välillä jo pilkahtaa pieni ylpeys siitä, mitä olemmekaan saaneet aikaiseksi. Ja onhan tuossa takkatulen loimussa ihan kiva köllötellä, kun ulkona viuhtoo vettä...

Tiina, Anders ja Sofia kävivät ensivisiitillä viime viikonloppuna. Elmo ja Sofia riehuivat keskenään koko illan. Välillä takaa-ajoleikit yltyivät niin, että saimme rauhoitella molempia hieman rauhallisempiin leikkeihin. Yritin houkutella Tiinaa pihatalkoisiin, joista vatsassa pötköttelevä "Kuula" voisi saada sopivan syntymissysäyksen. Tiina vaan ei oikein innostunut asiasta, ja niinpä Kuula taitaa pysyä vatsassa vielä ties kuinka kauan... ;-)