Juhannus koettiin jo melkein kolme viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt tehdä siitä raportin raporttia. Talon ympärillä on ollut sen verran hektistä... Kaivuri on pyörinyt pihassa jo pari viikkoa. Sen - kuten monen muukin - työtä on vaikeuttanut jatkuva vesisade. No, nyt näyttää jo ainakin säiden puolesta helpottavan. Tällä viikolla ohjelmassa on pensasaidan istutus.

Olimme juhannuksena tuttuun tapaan maalla Rautakorvessa. Emme tehneet mitään ihmeellistä, nautiskelimme aurinkoisista päivistä, teimme ruokaa ja söimme itsemme paksuiksi. Minä tosin taidan olla ainut, joka voi syyttää isosta vatsasta jotain muuta kuin makkaraa. Vauvavatsa siis kasvaa kohisten, vaikka laskettuaika on vasta joulukuussa. Olo on ollut ihan jees, vaikka kaikki samat jutut ovat riesana kuin Elmoa odottaessa. Nyt vaan on aika niin kortilla, ettei ihan kaikkea voi jatkuvasti tarkkailla ja valittaa. Eniten minua ärsyttää pahoinvointi. Se iskee aina, kun verensokeri laskee liikaa tai urheilen liian aktiivisesti. Tänään aamulla pyöräilin Elmo kyydissä kohti päiväkotia ja nieleskelin oksennusta... Tämäkö nyt on sitä hehkeää ja helppoa keskiraskauden aikaa?!

Juhannuksen suurin villitys oli ehdottomasti ukin ostama uusi hieno mönkijä. Minäkin intouduin ajelemaan jopa maastoreitille joen ja pellon väliseen heinikkoon. On se vaan ihmeellinen menopeli, nelivedolla se menisi varmaan vaikka puuhun. Elmoa "mönkkäri" hirvitti. Kun kurvasin pihasta pois ja Elmo jäi Vesan syliin katsomaan, oli poika todennut: "äiti ajaa, Elmoa pelottaa". Emme kuitenkaan saaneet selville, pelottiko Elmoa mönkijä vai äidin ajotapa...


Kivassa kesäsäässä Elmo sai juosta ja touhuta pihassa vapaasti ilman kenkiä. Se tuntuikin olevan tosi hauskaa. Kasvimaalla Elmo ei oikein tiennyt, kuinka ilmaista, että varpaissa nipistelee. Onneksi tajusimme, että jotain kummallista siellä varpaissa tuntuu, kun Elmo hihkaisi: "Saappaat kastuu, vaapaita pajejee".

Maalla oli myös paljon uusia kivoja leikkipaikkoja kuten hiekkalaatikko, jonka ukki, Vesa-isä, Jussi-eno ja Eetu ansiokkaasti heti torstai-iltana kokosivat. Minä ihmettelin samaan aikaan Anun kanssa, miten tuohon touhuun saadaan tarpeeksi tekemistä neljälle miehelle. Hyvin näytti sekin miehiltä onnistuvan.


Lauantaina Elmon riemu vasta repesi, kun Jussi-eno täytti uima-altaan. Sen jälkeen pojan (siis Elmon) repiminen pois altaasta oli työn ja tuskan takana. Uimaan olisi pitänyt päästä ennen ja jälkeen saunan, päiväunien, ruuan ja ties minkä.


Kokko oli - yhtään leuhkimatta - ehkä koko Myllykosken hienoin. Sen paahteessa ja loimussa istuskelimme pitkälle yöhön, kunnes minä luovutin ensimmäisenä. Seuraavana päivänä paikkailimme väsymystä nukkumalla päiväunet koko porukka.

Sunnuntaina kaarsimme hyvissä ajoin kotiin pihatalkoisiin. Koko piha oli siivottava ennen maanantaina tontille ilmestyvää kaivuria. Homma oli helpommin sanottu kuin tehty, vaikka kaappasimmekin Rautakorvesta Jussin kantoavuksi. Kuuden aikaan illalla minun uskoni alkoi loppua ja hälytin paikalle lisää porukkaa. Lopulta saimme laudat siisteihin pihoihin autokatokseen, pihan puhtaaksi, ja käytävät, kukkapenkit ja muut mestat merkittyä maansiirtoa varten. Urakassa olivat meitä avustamassa Jussi, Ile-ukki, Tuula-mummi, Maija-mummi, Veka ja Elmon Jani-kummi.Iso KIITOS!

Nyt menneenä viikonloppuna olimme jälleen Rautakorvessa. Vesa rakensi lauantaina ukin kanssa taloon uutta verantaa ja minä huolehdin ruokahuollosta ja tietysti Elmosta. Lauantai-iltana Vesa ja minä pyrähdimme kaksin kuuntelemaan Neljää Ruusua Kouvolaan. Siellä tapasimme myös kasapäin vanhoja tuttuja, jotka olivat tulleet pelaamaan (ja juhlimaan) itä-länttä Kouvolaan.


Sunnuntaina ajelimme maalta suoraan Espooseen Antonin ristiäisiin. Siellä riitti vilskettä ja vilinää, ja ehdinpä vähän hoidella myös päivänsankaria. Illalla Elmo - meidän kaikkien yllätykseksi - ilmoitti haluavansa vauvan omaan sylinsä. Siinä meidän pieni poika sitten silitteli serkkuaan hellästi, eikä hämmentynyt edes Antonin pienestä itkusta. Ja minä tietysti pyyhin salaa kyyneleitä silmäkulmasta... No, totuus voi olla ihan toisenlainen ensi jouluna. Saapa nähdä!