Viimeksi kuluneet viikonloput olemme viettäneet Sofian seurassa. Edellisenä viikonloppuna Tiina lapsineen (Sofia ja Anton) matkusti meille Hyvinkäälle koko viikonlopuksi ja nyt viime viikonloppuna meidän perhe matkusti maalle Rautakorpeen, jossa Sofia oli Ukin ja Anun hoidokkina.

Hyvinkää-viikonloppuna viemme intoa pursuvat kaksivuotiaat vasta avattuun Villen viidakkoon. Siinäpä on muuten hyvä paikka purkaa energiaa vaikkapa sadepäivinä. "Viidakossa" tosin pitää vanhempien kulkea näiden kaikkein pienimpien matkassa, ettei satu vahinkoja. Muuten tuo pallomeressä polskuttelu olisi mukavaa, mutta meinasin jäädä vatsasta jumiin muutamassa ahtaassa paikassa. En siis suosittele odottaville äideille... No, sainpa ainakin aikaan mojovat naurut, kun sukelsin sivuttain parin patjan välistä, kun en muutenkaan olisi siitä aukosta enää mahtunut! Onneksi Tiina ja Vesa olivat myös mukana, ja minä saatoin istuutua ihmettelemään lasten - ja vähän Vesan ja Tiinankin - riemua. Elmo juoksenteli ja kiipeili tapansa mukaan hiki päässä. Sillä välin Sofia esitteli muun muassa uutta kuperkeikkataitoaan.

953606.jpg
Elmo ja Sofia uiskentelivat pallomeressä.
Myös Vesa on myös jossain meren uumenissa.
Huomaa Elmon märkä pää...

Samainen viikonloppu sujui oikein mallikkaasti "lapsellisissa" merkeissä. Elmo ja Sofia tietysti vievät tempauksillaan kaiken huomion ja Anton tyytyi ihmettelemään serkusten menoa tyynesti lattialla. Anton kyllä on ihana ja ihmeellinen vauva! Tyyppi tuntuu vaan hymyilevän kaikille ja pötkötteli parhaillaan yksinään lattialla peräti tunnin putkeen (otin oikein aikaa...)!

Viime viikonloppua vietettiin maalla Rautakorvessa. Sofia oli siellä myös ukin ja Anun hoidettavana, kun Tiina ja Anders juhlivat kaverinsa häitä. Ulkoilimme melkein koko päivän sekä lauantaina että sunnuntaina mahtavassa auringonpaisteessa. Sunnuntaina käväisimme myös lasten kanssa pienellä metsäretkellä. Elmo ja Sofia tosin ensin yhteen ääneen kieltäytyivät retkestä kun "mestässä on hiiviö ja se on pelottava". Sain molemmat kuitenkin mukaan, kun selitin, että hirvet oikeasti pelkäävät ihmisiä, eikä niitä tarvitse pelätä. Loppujen lopuksi retken parasta antia oli tuoreiden hirven jälkien tutkiminen.

953603.jpg
Hiiven jääki! (toim. suom. hirven jälki)

Elmo ja Sofia leikkivät hienosti yhdessä, vaikka välillä pieniä riitojakin saa selvitellä. Yleensä kyse on siitä, että toisella on joku mukavampi lelu käytössä. Mutta kaksikko kyllä viihtyy ja leikkii yhdessä paremmin kuin kaksivuotiaat vielä yleensä tekevät. Hurjimmat riemut serkukset saivat aikaan leikkiessään itse keksimäänsä leikkiä "pelataan tonttua". Se on oikeastaan lasten versio mölkystä. Elmo keksi leikin, kun alkoi heitellä huvikseen pallolla puista tonttua. Loppujen lopuksi ukin pienellä avustuksella tonttua kaadettiin vuorotellen palloa potkimalla. Jos tonttu kaatui, lapset nostivat kädet ylös ja huusivat: "JEEE". Jos tonttu jäi pystyyn, yrittäjä totesi  "en osunut, vuoro vaihtuu". Ja tätä seuratessa myös aikuisilla oli hauskaa...

953604.jpg
Ukin vanha Valmet on molempien lapsien suuri suosikki.
Tässä Elmo ajaa ja Sofia huolehtii pärinästä.

Viikonloput maalla taitavat olla meiltä tältä vuodelta ohi. Työviikon jälkeen pakkaaminen ja reissaaminen - vaikka lyhyt matka onkin - otti aika koville... Onneksi sain kuitenkin nukkua molempina päivinä Elmon kanssa makeat päiväunet!

953602.jpg
Sorsajoki kiinnostaa, mutta onneksi ukki on tehnyt eteen aidan.
Kuvassa on meneillään käpyjenheittokisa.

Kävin alkuviikosta taas sokerirasituksessa. Jo Elmoa odottaessahan minulla todettiin raskausdiabetes. Nyt tässä raskaudessa rasituskokeita otetaan kaksi. Ensimmäisessä kesän alussa tehdyssä rasituskokeessa arvot olivat muuten jees, mutta verensokeri putosi humahtaen parissa tunnissa lukemaan 3,2. Nyt tässä maanantain kokeessa yksi arvoista oli kohonnut ja arvo putoaa edelleen vähän liian nopeasti. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse mennä sairaalaan vuorokausiseurantaan, kun kaikki on muuten ihan hyvin. Pystyn säätelemään verensokeriani omalla ruokavaliolla. Terveellistä ruokaa tasaisesti syötynä, ei karkkia/suklaapatukoita nälkään, liikuntaa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Siinäpä aika hyvä resepti ihan kenelle vaan.

Uusimpana "raskaustuskana" on yletön hengästyminen ja turvotus. Sydän taitaa olla vähän kovilla, kun puuskutin eilen jopa makuulla ollessa. Sormukset eivät myöskään enää mahdu sormiin. Liitoskivut eivät tällä hetkellä tunnu kovin pahoilta tai sitten olen vaan turtunut koko hommaan. Onneksi töitä ei ole jäljellä enää kuin kuusi viikkoa.