Sain oikein kunnon raivarit tänään. Ihme kyllä, kohteena ei ollut 2-vuotias uhmaikäinen Elmo, vaan eräs perhepäivähoitaja tästä lähistöltä. Olin Elmon kanssa paikallisen seurakunnan kerhossa, joka on minusta ihan mukava paikka nähdä muita samassa elämäntilanteessa olevia. Ja mikä parasta, Elmo viihtyy kerhossa mainiosti.

Yhteisen leikki- ja lauluhetken jälkeen kerhotädit kehoittivat kaikkia siirtymään kahville ja mehulle. No, kun kyseessä on Elmo, ei useampia kehoituksia tarvita. Poika viiletti ruokailutilaan tukka putkella ja minä yritin kaikin keinoin pysyä perässä (mikään kehoitus tai pyyntöhän ei saa Elmoa pysähtymään). Lopputulema oli se, että Elmo oli jo kourimassa pullia pöydältä, kun ehdin hätiin. Elmo oli juuri nappaamassa toista pullapalaa, kun minulle entuudestaan tuntematon perhepäivähoitaja nappasi Elmoa tiukasti kädestä ja tiuskaisi: "Näpit irti!". En kerta kaikkiaan pidä siitä, että lapselle – omalle saati vieraalle – puhutaan tuohon sävyyn. Asian olisi oikein hyvin voinut selittää Elmolle nätisti. Näin ainakin yritän aina itse toimia, vaikka kuinka ottaisikin päähän. Ja ainahan äiti voi syödä sen toisen "kähmityn" pullan… Niin taisin tehdä nytkin.

Elmon puolesta kärsityn kiukun jälkeen turhauduin itseeni. En vaan kerta kaikkiaan ehdi juosta pojan perässä salamana joka paikkaan. Pitäisikö minun siitä syystä lukkiutua tänne neljän seinän sisälle? Enpä usko. Kyseisen hoitajan lapset (arviolta 2-4-vuotiaat) istuivat kaikki itse pöydän ääressä, kun hoitaja haki kaikille mehut ja pullat nenän eteen. En edes halua tehdä samoin Elmon kanssa. Elmo kyllä osaa, kun joku vähän vieressä opastaa. Vaikka se hoitaja sitten myöhästyisikin sen ensimmäisen pullan verran… Eikö tällaisissa kerhoissa juuri ole tarkoitus, että hommat hoidetaan lapsen ehdoilla? Jos minä haluaisin päästä helpommalla, istuttaisin tai sitoisin Elmon penkkiin ja hakisin pojalle sapuskat nenän eteen. Ja ryystäisin siinä samassa itse kahvia. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, että perhepäivähoitajan on pakko hoitaa tilanne toisin. Enkä normaalitilanteessa olisi kyseenalaistanut toimintatapaa mitenkään. Olisin vaan toivonut samankaltaista ymmärrystä myös perhepäivähoitajalta. Vai onko asia niin, ettei kyseessä oleva hoitaja ole edes miettinyt toimintatapaansa? Se jos mikä, kuulostaa minusta pelottavalta.

Seuraava ärsytys tuli jo vartin päästä. Lapset saavat kirmailla ja juosta tyhjässä seurakuntasalissa mielin määrin kahvittelun jälkeen. Se on Elmolle suurta riemua. Tällä kertaa jotkut lapsista (ei Elmo) olivat ottaneet viereisestä askarteluhuoneesta pari perässä vedettävää puista lelua mukaansa saliin. Minulla ei tullut edes mieleeni, että se saattaisi olla kiellettyä. Mutta asia kyllä tuli selväksi myös minulle, kun sama kahvittelun pilannut perhepäivähoitaja ilmoitti kuuluvasti kaikille salissa, että lelut pidetään täältä tilasta poissa. Miksi? En käsitä tuota ehdottomuutta. Pari perässä vedettävää lelua ei varmasti olisi ketään kiusannut. Päinvastoin, nehän ovat oikein hyviä motoriikan kehittäjiä pienille taaperoille. Eikä niitä edes mahdu vetämään perässä askartelutilassa. Yritin selittää asiaa Elmolle, mutta tajusin pian itsekin, että olisin voinut yhtä hyvin sanoa: " Sori Elmo, aikuisten säännöt vaan ovat joskus tyhmiä." Jouduin siis selittämään Elmolle, ettei kyseessä olevalla lelulla voinut leikkiä ollenkaan. Ja samassa tilanteessa olivat noin kymmenen muuta äitiä. Ei minua olisi häirinnyt, vaikka olisin joutunut siivoamaan koko salin lasten leikkien jäljiltä. Pääasia, että lapsilla olisi ollut hauskaa.

Onneksi kerhossa tuntuu olevan mukavat vetäjät ja muita vanhempia, joita eivät vilkaat lapset häiritse. Minusta toimeliaalta lapselta ei voi, eikä ole syytäkään kieltää kaikkea. Saapa nähdä, viitsinkö vääntäytyä ensi viikolla paikalle enää ollenkaan. Ehkä odottelen viikon tai pari, että nämä tänään kasvaneet sarvet ja hampaat ehtivät kadota tai ainakin hieman pienentyä. Muuten saatan vielä joutua pulaan liian terävän kieleni kanssa.

Kommentoikaahan hyvät Sanzibaarin lukijat, hermostuinko – hormonihuuruissani – turhan pienestä vai oliko kypsymisessäni oikeasti jotain perää?