Sain oikein kunnon raivarit tänään. Ihme kyllä, kohteena ei ollut
2-vuotias uhmaikäinen Elmo, vaan eräs perhepäivähoitaja tästä
lähistöltä. Olin Elmon kanssa paikallisen seurakunnan kerhossa, joka on
minusta ihan mukava paikka nähdä muita samassa elämäntilanteessa
olevia. Ja mikä parasta, Elmo viihtyy kerhossa mainiosti.
Yhteisen leikki- ja lauluhetken jälkeen kerhotädit kehoittivat kaikkia
siirtymään kahville ja mehulle. No, kun kyseessä on Elmo, ei useampia
kehoituksia tarvita. Poika viiletti ruokailutilaan tukka putkella ja
minä yritin kaikin keinoin pysyä perässä (mikään kehoitus tai pyyntöhän
ei saa Elmoa pysähtymään). Lopputulema oli se, että Elmo oli jo
kourimassa pullia pöydältä, kun ehdin hätiin. Elmo oli juuri
nappaamassa toista pullapalaa, kun minulle entuudestaan tuntematon
perhepäivähoitaja nappasi Elmoa tiukasti kädestä ja tiuskaisi: "Näpit
irti!". En kerta kaikkiaan pidä siitä, että lapselle – omalle saati
vieraalle – puhutaan tuohon sävyyn. Asian olisi oikein hyvin voinut
selittää Elmolle nätisti. Näin ainakin yritän aina itse toimia, vaikka
kuinka ottaisikin päähän. Ja ainahan äiti voi syödä sen toisen
"kähmityn" pullan… Niin taisin tehdä nytkin.
Elmon puolesta
kärsityn kiukun jälkeen turhauduin itseeni. En vaan kerta kaikkiaan
ehdi juosta pojan perässä salamana joka paikkaan. Pitäisikö minun siitä
syystä lukkiutua tänne neljän seinän sisälle? Enpä usko. Kyseisen
hoitajan lapset (arviolta 2-4-vuotiaat) istuivat kaikki itse pöydän
ääressä, kun hoitaja haki kaikille mehut ja pullat nenän eteen. En edes
halua tehdä samoin Elmon kanssa. Elmo kyllä osaa, kun joku vähän
vieressä opastaa. Vaikka se hoitaja sitten myöhästyisikin sen
ensimmäisen pullan verran… Eikö tällaisissa kerhoissa juuri ole
tarkoitus, että hommat hoidetaan lapsen ehdoilla? Jos minä haluaisin
päästä helpommalla, istuttaisin tai sitoisin Elmon penkkiin ja hakisin
pojalle sapuskat nenän eteen. Ja ryystäisin siinä samassa itse kahvia.
Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, että perhepäivähoitajan on pakko
hoitaa tilanne toisin. Enkä normaalitilanteessa olisi kyseenalaistanut
toimintatapaa mitenkään. Olisin vaan toivonut samankaltaista ymmärrystä
myös perhepäivähoitajalta. Vai onko asia niin, ettei kyseessä oleva
hoitaja ole edes miettinyt toimintatapaansa? Se jos mikä, kuulostaa
minusta pelottavalta.
Seuraava ärsytys tuli jo vartin päästä.
Lapset saavat kirmailla ja juosta tyhjässä seurakuntasalissa mielin
määrin kahvittelun jälkeen. Se on Elmolle suurta riemua. Tällä kertaa
jotkut lapsista (ei Elmo) olivat ottaneet viereisestä
askarteluhuoneesta pari perässä vedettävää puista lelua mukaansa
saliin. Minulla ei tullut edes mieleeni, että se saattaisi olla
kiellettyä. Mutta asia kyllä tuli selväksi myös minulle, kun sama
kahvittelun pilannut perhepäivähoitaja ilmoitti kuuluvasti kaikille
salissa, että lelut pidetään täältä tilasta poissa. Miksi? En käsitä
tuota ehdottomuutta. Pari perässä vedettävää lelua ei varmasti olisi
ketään kiusannut. Päinvastoin, nehän ovat oikein hyviä motoriikan
kehittäjiä pienille taaperoille. Eikä niitä edes mahdu vetämään perässä
askartelutilassa. Yritin selittää asiaa Elmolle, mutta tajusin pian
itsekin, että olisin voinut yhtä hyvin sanoa: " Sori Elmo, aikuisten
säännöt vaan ovat joskus tyhmiä." Jouduin siis selittämään Elmolle,
ettei kyseessä olevalla lelulla voinut leikkiä ollenkaan. Ja samassa
tilanteessa olivat noin kymmenen muuta äitiä. Ei minua olisi häirinnyt,
vaikka olisin joutunut siivoamaan koko salin lasten leikkien jäljiltä.
Pääasia, että lapsilla olisi ollut hauskaa.
Onneksi
kerhossa tuntuu olevan mukavat vetäjät ja muita vanhempia, joita eivät
vilkaat lapset häiritse. Minusta toimeliaalta lapselta ei voi, eikä ole
syytäkään kieltää kaikkea. Saapa nähdä, viitsinkö vääntäytyä ensi
viikolla paikalle enää ollenkaan. Ehkä odottelen viikon tai pari, että
nämä tänään kasvaneet sarvet ja hampaat ehtivät kadota tai ainakin
hieman pienentyä. Muuten saatan vielä joutua pulaan liian terävän
kieleni kanssa.
Kommentoikaahan hyvät Sanzibaarin lukijat,
hermostuinko – hormonihuuruissani – turhan pienestä vai oliko
kypsymisessäni oikeasti jotain perää?
maanantai, 26. marraskuu 2007
Kommentit