Ensimmäinen viikko kotona on mennyt paremmin kuin hyvin. Tyttö nukkuu ja syö hyvin ja Elmokin on rauhoittunut ensimmäisistä päivistä jo hieman. Vesa ja minä olemme molemmat jaksaneet laittaa jouluakin ihan toisella asenteella kuin ennen.

Tyttö tosiaan nukkuu mainioisti - Elmon vauva-aikaan verrattuna. Olen tosin tullut siihen tulokseen, että aiheutin varmaan itse sen kaiken kaaoksen pari vuotta sitten. Nyt homma on jo hallussa. En viitsi hötkyillä, vaan teen juuri niin kuin olen itse hyväksi havainnut. Meillä siis nukutaan perhepedissä, jonka toisella puolella on pinnasänky laidassa kiinni ja toisella puolella Elmon sänky. Vesa huolehtii öisin Elmosta ja minä vauvasta. Tähän mennessä tämä on ollut aivan loistava järjestely. Käytännössä noita "sivuvaunuja" ei tarvittaisi lainkaan, muuta kuin turvallisuussyistä. Kun pinnis on kiinni meidän sängyssä, voi vauvaakin nukuttaa pinnasängyn ja minun välissä. Tänäkin aamuna bongasin meidän sängystä neljä erikokoista päätä...


Mitään suuren luokan kitinöitä vauva ei ole vielä harrastanut, mitä nyt parina iltana vatsavaivojaan valittanut. Siihenkin ongelmaan on auttanut kantoliina. Elmon jäljiltä minulla on jo yksi kudottu liina, mutta sain Tiinalta lainaksi paremmin venyvän Hug-a-bub -trikooliinan. Se on ollut meillä siis jo kovassa käytössä.

Maitobaari on ollut vähän kovilla, kun maitoa tuppaa tulemaan vähän liikaa tämän yhden vauvan tarpeisiin. Olen jo suunnitellut luovuttavani maitoa sairaalaan, mutten millään viitsisi ryhtyä siihen pumppausrumbaan. Vaikka teen sitä tietysti jo nyt... parhaimpina - tai pahimpina - päivinä olen pumpanut pakkaseen yli neljä desiä. Elmokin totesi eräänä aamuna, ettei äiti voi tulla isin ja Elmon kanssa ulos, kun "äiti vaan pumppaa". Siinä oli Vesa-isällä naurussa pitelemistä.

Ristiäispäiväkin on lyöty jo lukkoon, mutta lopullinen nimi on vielä valitsematta. Vesa tosin on omasta mielestään päätöksen jo tehnyt ja minun kuulemma on siihen sopeuduttava. Pepe-ukki on nimennyt tytön tässä vaiheessa "Lucyksi".