Kun edellisestä riesasta pääsee, koputtaa seuraava jo ovella. Sain siis rintatulehduksen. Eilen illalla nousi kuume salaman nopeasti ja olin hetkessä aivan poikki. Joka paikkaan särki ja kolotti. Syytä ei tietysti tarvinnut kovin kauaa ihmetellä, toinen rinta oli ollut oudon kipeä koko päivän. Olo ei mistään omista hoidoista helpottunut, joten käväisin tänään lääkärissä hakemassa antibioottia. Toivottavasti olo helpottuu nopsaan! Olin muuten lääkärin mukaan käynyt edellisen kerran samassa paikassa valittamassa aivan samaa vaivaa kolme vuotta sitten...

Päivä on ollut muuten mukavan puuhakas. Pakkasimme koko sakin autoon aamulla ja suuntasimme kampaajalle. Elmon tukka leikattiin ensin ja sitten oli minun vuoroni. Vesa shoppaili minun - vähän kauemmin kestäneen - operaationi aikana lapsivankkureiden kera kaupungilla. Sitten suuntasimme yhdessä sinne lääkäriin. Ja mikä parasta, tämä kaikki oli tehty ennen puolta päivää.

Nyt tyttö nukkuu iltaunia eteisessä vaunuissa. Vesa ja Elmo ovat "miesten puuhissa". Meillä ne hommat tarkoittavat töitä autotallissa; sahaamista, ruuvaamista ja naputtamista. Pojat ovat viimeisen viikon aikana rakentaneet autotalliin hienot hyllystöt ja kohta talliin mahtuu myös auto. Elmokin sai vihdoin omat työkalunsa oikeaan käytöön. Viime kesänä lahjaksi saadut työkalut roikkuvat nyt siististi isin työkalujen vieressä. Jos tallin siivous olisi ollut minusta kiinni, ei auto mahtuisi sinne ikinä. Mutta minun onnekseni Vesa on siisti ja jämpti mies. Toivottavasti omena ei ole pudonnut kauas isin puusta.

ps. Olin aivan unohtanut, ettei vauva-arjessa kannata hehkuttaa mitään. Pitää vaan nauttia juuri siitä "helposta"  hetkestä, sillä kohta isketään taas halolla päähän - ja lujaa! Niin että tarkentaisin tässä vaan aiempia puheitani siitä, ettei "tällä äidillä ole tällä menolla mitään hätää". Hah, enpä olisi enää ihan niin varma...