Kun edellisestä riesasta pääsee, koputtaa seuraava jo ovella. Sain siis
rintatulehduksen. Eilen illalla nousi kuume salaman nopeasti ja olin
hetkessä aivan poikki. Joka paikkaan särki ja kolotti. Syytä ei
tietysti tarvinnut kovin kauaa ihmetellä, toinen rinta oli ollut oudon
kipeä koko päivän. Olo ei mistään omista hoidoista helpottunut, joten
käväisin tänään lääkärissä hakemassa antibioottia. Toivottavasti olo
helpottuu nopsaan! Olin muuten lääkärin mukaan käynyt edellisen kerran
samassa paikassa valittamassa aivan samaa vaivaa kolme vuotta sitten...
Päivä on ollut muuten mukavan puuhakas. Pakkasimme koko sakin autoon
aamulla ja suuntasimme kampaajalle. Elmon tukka leikattiin ensin ja
sitten oli minun vuoroni. Vesa shoppaili minun - vähän kauemmin
kestäneen - operaationi aikana lapsivankkureiden kera kaupungilla.
Sitten suuntasimme yhdessä sinne lääkäriin. Ja mikä parasta, tämä
kaikki oli tehty ennen puolta päivää.
Nyt tyttö nukkuu
iltaunia eteisessä vaunuissa. Vesa ja Elmo ovat "miesten puuhissa".
Meillä ne hommat tarkoittavat töitä autotallissa; sahaamista,
ruuvaamista ja naputtamista. Pojat ovat viimeisen viikon aikana
rakentaneet autotalliin hienot hyllystöt ja kohta talliin mahtuu myös
auto. Elmokin sai vihdoin omat työkalunsa oikeaan käytöön. Viime kesänä
lahjaksi saadut työkalut roikkuvat nyt siististi isin työkalujen
vieressä. Jos tallin siivous olisi ollut minusta kiinni, ei auto
mahtuisi sinne ikinä. Mutta minun onnekseni Vesa on siisti ja jämpti
mies. Toivottavasti omena ei ole pudonnut kauas isin puusta.
ps. Olin aivan unohtanut, ettei vauva-arjessa kannata hehkuttaa mitään.
Pitää vaan nauttia juuri siitä "helposta" hetkestä, sillä kohta
isketään taas halolla päähän - ja lujaa! Niin että tarkentaisin tässä
vaan aiempia puheitani siitä, ettei "tällä äidillä ole tällä menolla
mitään hätää". Hah, enpä olisi enää ihan niin varma...
lauantai, 19. tammikuu 2008
Kommentit