Pari viikkoa on sujahtanut ohitse kamalassa kiireessä ja aikamoisen väsymyksen kourissa. Olin viime viikolla taas pari päivää Hesassa opiskelemassa. Ensimmäisen päivän Maija-mummi kärrytteli Ilonaa minun matkassani, mutta toisena päivänä rohkenin jättää tytön koko päiväksi tänne Hyvinkäälle. Elmo oli molemmat päivät Ile-ukin ja Tuula-mummin hyvässä hoidossa. Molemmilla lapsilla sujui kaikki hienosti mummiloissa, ja minä sain tuulettaa päätä peräti kokonaisen päivän ajan. Hoitopäivien jälkeen kävimme sitten kaikki kolme vähän ylikierroksilla. Ikävä, huoli ja helpotus purkaantuivat kullakin vain vähän eri tavoin. Mutta täytyypä taas kerran todeta, ettei opiskelu tosiaankaan olisi mahdollista ilman näin hyvää lastenhoitoverkostoa. Meidän perheellä on käytössä ensiluokkaiset lastenhoitopalvelut!
Edellisenä viikonloppuna juhlimme Vesan mummin 90-vuotispäiviä. Siinäpä sitä on muuten teräsmuoria kerrakseen.... (Eikä heikko ole muuten Vesan toinenkaan mummi, joka asustelee vielä 95-vuotiaana yksin omakotitalossa). Juhlien kruunuksi saimme Ilonan kummit Anun ja Roopen meille kylään. Illalla vietimme Euroviisuvalvojaisia ja jännitimme Suomen ja Englannin pistesaaliita jotka jäivät tällä kertaa aika laihoiksi. Seuraavana päivänä vähän väsytti, mutta joskus kiva seura vie kyllä voiton väsymyksestä. Näin kävi tällä kertaa. Ei siis ihme, että Elmolla(kin) on kova ikävä molempia Lontoon-asukkeja. Haluasi kuulemma mennä sinne asumaan...
"Hei, tää hommahan on ihan nastaa!"
Ilona on nyt viikon verran saanut maistella kerran päivässä perunaa ja porkkanaa. Tänään upposi jälkiruuaksi jo yksi maissinaksukin. Ruoka näyttää maistuvan, vaikka ihan veljensä kaltainen syömäri Ilonasta tuskin on tulossa. Elmollehan saattoi lapata sapuskaa suuhun vaikka millä määrin heti kättelyssä.
Kommentit