Syksy on alkanut sähäköissä merkeissä. En oikein tajunnutkaan, kuinka nopeasti Elmo on muuttunut jo ennestään aktiivisesta super-hyper-sähäkäksi pikkupojaksi. Sisällä uhkaa olla koko ajan joku rempallaan, kun Elmo loikkii, pomppii ja juoksee kaiken kumoon. Ja jos johonkin paikkaan voi vaan kiivetä, Elmo kyllä kiipeää. Ja hyppää alas myös...! Viime viikolla Elmo täräytti alas läheisen puiston kiipeilytelineeltä (teline on minun pääni tasolla). Ja vielä ueamman kerran peräkkäin.

1851607.jpg
Elmo hyppii ja loikkii kotona hiki päässä. Sen jälkeen maistuu äidin tekemä mehu.

Olen rakennellut yläkertaan Ilonan huoneeseen "pomppulinnan". Pomppulinna on siis vanha 120 cm leveä runkopatjasänky, josta ruuvasin jalat pois. Pomppulinnassa saa sitten hyppiä ja riehua niin paljon kuin sielu sietää. Olen yrittänyt myös pehmustaa huonetta useilla tyynyillä, jotta Elmo kolhisi itseään mahdollisimman vähän. Tänään Elmo sitten keksi, että pomppulinnaan onkin oikein kiva hypätä viikonloppuna ostetulta hyllyltä. Leikki olisi ollut vielä hauskempi, kun Ilona ryömi hyllyn ja patjan väliin. Onneksi huomasin tuon ajoissa ja ehdin pelastaa Ilonan Elmon "yliloikilta".

Viime perjantaina Elmolla oli pomppulinnassa virikkeellistä seuraa, eli Soffi Suffeli (kuten Elmo Sofiaa nimittää). Kuuntelimme Tiinan kanssa alakerrassa, että joku laskee yläkerrassa vettä oikein kunnolla. Juoksimme yläkertaan ja huomasimme, että touhukkaat serkukset olivat kantaneet vettä ämpäritolkulla pomppulinnaan ja hyppivät siellä vaatteet märkinä. Vain vesivana johti kylpyhuoneesta Ilonan huoneeseen... Oli siinä äideillä vähän naurussa pitelemistä, kun huomasimme, ettei mitään kamalaa ehtinyt tapahtua. No, ihan oikeasti olimme kyllä tosi vihaisia molemmille.

Elmo alkaa myös pikku hiljaa luopua päiväunistaan. En enää saa poikaa nukahtamaan Ilona kainalossa, joten Elmo ottaa nykyään pienet tirsat olohuoneen sohvalla vähän myöhempään iltapäivällä (Ilonan kanssa samaan aikaan).


1851608.jpg
Minnekäs se Ilona olikaan kadonnut....?!

Ilona on ollut taas oma aurinkoinen itsensä korvatulehduksen jälkeen. Iltsu kampeaa itsensä pystyyn melkein missä vaan ja työntelee edessään TripTrap-tuolia, kun ei parempaakaan kävelykärryä ole keksinyt. Viime viikonloppuna aloitimme myös pehmeän unikoulun. Vesa on nyt tassutellut Ilonaa öisin uneen kolmen yön verran. Nykyään maitobaari aukeaa aamuisin vasta kuuden aikoihin... ;-) Yöt ovat menneet ilman kamalia huutokohtauksia. Pienet kitinät ja natinat ovat talttuneet isin sylissä. Olipa tyhmää, ettei tehty tätä jo vähän aiemmin.... Ehdin väsähtää liikaa öiseen rumbaan.

1851610.jpg
Nukkumaan menossa, vaikka ei yhtään vielä väsyttäisi.

Olen muuten saanut tänä syksynä melkoisen inspiraation mehujen ja hillojen kanssa. Vesa joutui jo hakemaan uuden jääkaapin varastoon, jotta kaikki hillot ja mehut saadaan kylmään. Mehuja on kolmea sorttia: punaherukka, mustaherukka ja mansikka-raparperi. Hilloa on yhtä laatua, mustaherukka ja vadelma sekoitusta. NAM!

Kaiken tämän keskellä olen itse innostunut taas urheilusta (olikohan olumpialaisilla jotain tekemistä tämän kanssa...?).  Olen nimittäin aloittanut taas lenkkeilyn naapurin rouvan kanssa, tavoitteena on puolimaraton ensi keväänä. Sitä ennen talvella on edessä Finlandia-hiihto Vesan kanssa. Näiden jälkeen uskallan suunnitella jo sitä maratoniakin. No, täytyhän sitä tavoitteita aina olla... Tavoitteista taas tuli mieleeni, että myös opinnot ovat hyvässä jamassa, kerrankin!

ps. Tämä kuulosti hellyttävältä eilen illalla, kun laitoin Elmoa nukkumaan. "Äiti, minun oli sinua ikävä, kun olit Malin kanssa lenkillä". Voi toista, äiti kun oli poissa kokonaisen tunnin...!