On se vaan kumma, miten muutama tunti unta saa kaiken taas paremmaksi! Ilonan yöhulinat rauhoittuivat saman tien, kun siirsimme tytön omaan huoneeseen nukkumaan. Ilona itkeskeli omassa huoneessaan pari yötä, mutta rauhoittui sekä Vesan että minun tassutteluun helposti. Sen jälkeen Iltsu on heräillyt öisin pari kertaa tai nukkunut koko yön viiteen-kuuteen asti kokonaan. Maitobaarikin on sulkeutunut öiseen aikaan lopullisesti.

1911200.jpg
Tässäkö tuleva koripalloilija...? Ilona 9kk innostui leikkimään Elmon uudella koripallolla. Tosi riemu repeää, kun vaan jaksaa istua tyttösen kanssa lattialle ja vieritellä palloa sylistä syliin... Huom. kaikki paidat ovat edelleen napaan asti kuolassa, olisikohan TAAS uusien hampaiden aika...? Seuraava on järjestyksessään jo yhdeksäs tai kymmenes.

Jotta tilanne ei olisi ihan näin hyvä, täytyihän tähän väliin koko perheen sairastua kunnon flnssaan. Se taas on aiheuttanut Elmolle niin epämukavia öitä, että äidin ja isän viereen on kömmitty pari kertaa jo ennnen puolta yötä. Toissa yönä Elmo heräili ennen yhtä kolme kertaa! No, tämä on onneksi ohimenevä jakso. Ainakin viime yö oli kaikkien osalta jo helpompi.

1911198.jpg
Elmo on kylpypeto.
Nykyään molemmat lapset kylpevät samassa ammeessa sulassa sovussa.


Elämä tuntuu muutenkin juuri nyt - flunssasta huolimatta - olevan oikein hyvässä "asennossa". Olen saanut happihyppelyitä kodin ulkopuolelle ja työnjako kotona Vesan kanssa pelaa hienosti. Kotihommatkaan eivät tällä hetkellä tunnu puisevilta. Olen nautiskellut siitä, että arki pyörii melkein omalla painollaan. Erityisen hauskaa näin syksyisin on laittaa tulet leivinuuniin ja tehdä ruuat aidossa uunissa. Eilen pyöräytin uunissa rieskat (Maija-mummi oli oppaana) ja yöksi jätin lihapadan uuniin mureutumaan. Aamulla keittiössä oli aivan taivaallinen tuoksu!

Raskaita päiviä - niitä kyllä aina välillä on -  yleensä helpottaa se, että on jotain, mitä on mukava odottaa, esimerkiksi tulevat Rautakorpi-viikonloput, omat - kultaakin kalliimmat -  liikuntahetket ja kylpyläreissu ystävien kesken. Ja ehkäpä tämä vauva-arkikin on alkanut taas helpottaa. Ilona ja Elmo jopa leikkivät toisinaan yhdessä! Toisaalta mieleen on hiipinyt vähän haikea fiilis. Lapset kasvavat kamalalla vauhdilla, eikä mene varmasti kauaa, kun Ilonakin tepastelee ensimmäiset askeleensa. Ja minä tietysti tyypilliseen tapaani murehdin jo etukäteen, että oliko se nyt tässä... lapset nimittäin. Kyllähän tänne taloon vielä yksi vauva mahtuisi... No, ehkä kaikkea kai tarvitse päättää tässä ja juuri nyt. Nukutaan ensin muutama vuosi.