Elmo sairastui viime viikonloppuna kummalliseen virustautiin. Kuume nousi salamana melkein neäjäänkymppiin, emmekä saaneet kuumetta hillityksi normaalilla lääkityksellä. Niinpä saimmekin taas kantaa tajutonta poikaa sairaalan päivystykseen. Kolmen tunnin sairaalareissun jälkeen Elmo pomppi sairaalan sängyillä ja me saimme luvan lähteä kotiin, vaikka normaalisti kuumekouristuksien jälkeen kuulemma pitäisi jäädä kuudeksi tunniksi tarkkailuun. No, vastedes saamme ihan lääkärin luvalla antaa Elmolle vähän tujumpia lääkkeitä. Tauti oli ohi kahdessa päivässä.

Eilen Elmon jumpan jälkeen tunsin oloni tosi väsyneeksi. Ja eipä ihme, kun kuume nousi tunnissa yli 39 asteeseen! Nyt olenkin kärvistellyt ihmeellisen taudin kourissa vuorokauden. Joka paikkaa särkee ja kolottaa ihan hirveästi ja kuume nousee aina, kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Kurkkukin on kipeä.

Kaikkein kamalinta tästä tekee sen, että pitäisi pystyä huolehtimaan lapsista, kun ei itse pysy edes kunnolla pystyssä. Vesa teki tänään etäpäivän. Se siis tarkoittaa sitä, että mies teki töitä koko päivän, mutta minulla oli täällä tarvittaessa toiset kädet apuna. Eikä aikaa kulunut työmatkoihin. Mitenhän sitten huomenna....? Onko kotiäideillä oikeasti olemassa mitään sairasapua? Täytyypä aloittaa selvitykset... Ei kai sitä apua kukaan ovelle tule tarjoamaan.