Uusi arki on alkanut. Vesa huolehtii päivisin lapsista ja minä työasioista. Iltaisin rituaalit ovat jokseenkin ennallaan. Vesa ja lapset ovat jotakuinkin tyytyväisiä, samoin minä. Tosin välillä on tahmatassuja ihan älytön ikävä... mutta se asia ei taida myöhemminkään muuttua mihinkään. Toivottavasti ei!

Työpaikan vaihdos on tehnyt minulle erittäin hyvää. Näen monta asiaa nykyään ihan eri perspektiivistä. Myös ne hyvät asiat vanhassa työpaikassa, joita ei ennen edes huomannut. Toisaalta taas uusi työpaikka saa ajatukset rullaamaan ihan uudella tavalla ja se, jos mikä tekee hyvää! Summa summarum: olen oikein tyytyväinen muuutokseen.

Kiire on lisääntynyt potensiin sata. Blogin kirjoittaminen ei tosiaan ole ensimmäisenä mielessä, kun pääsen töistä kotiin. Elmo ja Ilona yleensä kieppuvat sylissä, painivat, jos lattialle joudun ja tulevat mukaan joka paikkaan, myös vessaan. Kiva huomata, että ovat kuitenkin kaivanneet... Mutta eiköhän kaikki palaset pikku hiljaa loksahtele oikeille paikoilleen. Ainakin nyt yläkerran sohvalla punaviinilasillisen ääressä olo tuntuu oikein mukavalta...

Tänään aiemmin kävimme luistelemassa omien lasten sekä Sofian, Antonin ja Maija-mummin kanssa. Ohessa on kuvakavalkadia päivän varrelta.

Anton ja Ilona leikkivät jo hienosti yhdessä. Tässä serkukset musisoivat yhdessä, yleisönä oli ylpeä mummi.

 Ilona 1 v 1 kk

Anton ja "hei mennään tsiikaa avaruuden ikkunaa..." Tässä tutkitaan otavan tähtikuviota. Joo, Anton onkin aika fiksu puolitoistavuotiaaksi...

Ilona ulkovetimissä

Elmo sai joulupukilta luistimet. Lyhyet liut onnistuvat jo!

Pienet "enkelikuviot" piruettien lomassa...

... ja minä myös, tuumasi Elmo.

Parhaat kaverit