Viime viikonloppu kului aikamoisessa hässäkässä. Perjantaina juhlimme Anton-serkun kaksivuotissynttäriä Espoossa. Voi sitä riemua, kun nelikko (kohta viisikko, kun Peppi ottaa jalat alleen..) riehui ihanassa kesäsäässä Antonin ja Sofian takapihalla. Poislähtiessä tuli tietysti suru. "Minun on Sofiaa kamala ikävä!", kailotti Elmo melksin puolimatkaan asti. Loput matkasta takapenkillä onneksi kuorsattiin.

Vauhtinelikko hetken aloillaan -  ainakin melkein!

Anton ja Ilona osaavat jo hempeillä.

Lauantaina Vesa käväisi suunnistamassa, minä siivosin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa ja nukuin päiväunia lasten kanssa. "Päikkäreistä" on tullut minulle jo viikonloppuharrastus... ;-) Loppuillasta Vesa intoutui tekemään muuriaitaa naapureiden kanssa ja minä leikkasin nurmikon.

Sunnuntaina sama muuriduuni jatkui ja meidän perhe oleskeli aurinkoisessa säässä pihalla. Ilona poikkesi pikahoidossa Maija-mummilla ja lopuksi illalla pyöräilimme hakemaan karkulaisen kotiin. Sunnuntaina mietiskelin  myös kesätouhuja - tiedossa on sopivasti lomasuunnitelmia ja täysin suunnittelematonta aikaa!

Neiti kesäheinä

 

Elmo ja Sofia urheilivat takapihalla. Sofia teki hienoja kärrynpyöriä, Elmon liikehdintä oli enemmänkin breakdancea...

Ajankäyttö on edelleen aikamoista tasapainottelua. Olen yrittänyt ajatella, että aika lasten kanssa on nyt tärkeintä, vaikka mieli tekisi lentää ties missä kissanristiäisissä, opintojutuissa ja urheiluharrastuksissa. Löysistyvä yleiskunto alkaa kiristää hermoja,  mutten ihan oikeasti pysty työpäivän päätteeksi jättämään lapsia uudelleen. Ehkäpä minunkin urheiluharrastukseni saavat lisää aikaa joskus tulevaisuudessa. Tästä pienestä harmista huolimatta koen kuitenkin, että elämä on mallillaan. Ilman harmaan (ja joskus mustan) sävyjä ei ole kirkkaampaakaan! 

Ihanaa kesää odotellessa...