Tällä kertaa tarinan pääosassa eivät olekaan lapset, vaan Vesan ja minä... ja ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka lasten syntymien jälkeen. Olimme peräti neljä yötä erossa lapsista. Matka suuntautui Lontooseen - yllätys, yllätys! Olimme edellisen kerran olleet Lontoossa peräti yksitoista vuotta sitten.

Lähdimme reissuun vähän yllättäen, kun Vesan serkku Roope käväisi toukokuun alussa Suomessa ja houkutteli meitä vastavuoroisesti vierailulle omaan kotiinsa. Siltä seisomalta tilasimme lentoliput ja matkan suunnittelu saattoi alkaa. Olimme aikoneet käväistä Lontoossa jo aiemmin keväällä, mutta emme raaskineet, kun lasten päivähoito alkoi samoihin aikoihin. Näin jälkeenpäin ajatellen se taisi silloin olla aika hyvä päätös. Mutta nyt oli tilanne jo vähän toisenlainen. Lapset järjestettiin vuorohoitoon matkan ajaksi; kaksi yötä Maija-mummilla ja seuraavat kaksi Tuula-mummilla ja Ile-ukilla. Suuri kiitos hoitoavusta!

Matka alkoi torstai-iltana, jolloin heitimme lapset Maija-mummille ja pakkasimme omat kamat autoon. Huristelimme Tampereen Pirkkalaan, josta lento lähti 22.55. Lento Lontooseen kesään noin kolme tuntia, joten olimme perillä Suomen aikaa noin kahdelta yöllä. Lontoossa kello näytti tuolloin 00.00. Anu ja Roope olivat meitä autolla vastassa Stansteadin kentällä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Lontoon pohjoispuolella. Kun saavuimme perille Anun ja Roopen kotiin lähelle Tower Bridgeä simahdimme kaikki saman tien nukkumaan. Sen verran olin kuitenkin innoissani, että kahlasin vielä silmät ristissä Lontoon matkailuoppaita, jotka Anu on meitä varten ottanut esiin. Samalla huomasin pöydällä valmiina olleet matkakortit, jotka oli myös ladattu valmiiksi. Aika turvallisin mielin saatoin siis käydä nukkumaan... Kaikki oli mietitty meitä varten valmiiksi.

Aamulla herätessämme Roope oli ehtinyt häipyä töihin, mutta Anu oli vielä kotona ja kattanut meille aamupalankin valmiiksi pöytään. Kertailimme päivän ohjelmaa ja sovimme lähtevämme yhtä matkaa keskustaan. Hyppäsimme bussiin ja kaarsimme sillä suoraan Oxford Streetille. Anu sujahti töihin ja me Vesan kanssa kiertelemään kameraliikkeitä uuden salaman toivossa. Shoppailu sai hetkeksi jäädä, kun ensimmäinen sadekuuro alkoi ropista niskaan. Niinpä päätimme viettää hetken National Galleryssä, joka sijaitsee Trafalgar Squarella. Hurautimme sinne metrolla (Tottenham Court Road - Trafalgar Square). Suurin osa Lontoon museoista on ilmaisia, ja niinpä marssimme myös taidemuseoon sisään muina miehinä. En osannut ollenkaan aavistaa, miten paljon siellä oli nähtävää. Katsoimme kartasta omasta mielestämme parhaat maalaukset ja puikkelehdimme museossa siellä täällä. Kun pääsimme ulos, oli sadekin tauonnut. Niinpä suuntasimme Piccadilly Circuksen ja Hyde Park Cornerin kautta Hard Rock Cafeeseen lounaalle. HRCssä oli älyttömän hyvää ruokaa, eikä musiikistakaan voinut valittaa. Syötyämme poikkesimme viereisessä HRC-kaupassa ja ostimme lapsille ensimmäiset tuliaiset.

Lounaan jälkeen menimme metrolla pari pysäkkiä Green Parkista pohjoiseen. Siellä on Abbey Road, jossa sijaitsee muun muassa Beatlesin käyttämä musastudio. Kävimme ihmettelemässä sitä hetken ja palasimme kävellen Baker Streetin aseman lähettyvillä olevaan Beatles Shoppiin. Sieltä ostimme pari ”must-juttua” ja lähdimme metrolla kohti majapaikkaa.

Minä Beatlesin jalanjäljillä...

Majapaikassa Anu oli jo meitä vastaassa, lepäilimme hetken, söimme ja valmistauduimme illan kohokohtaan. Meidät oli kutsuttu mukaan "Finnish Summer Party 2009” -bileisiin Roof Gardeniin. Kyseinen juhlapaikka sijaitsee aivan Kensingtonin palatsin naapurissa. Matka juhlapaikalle taittui Anun opastuksella bussia ja metroa sujuvasti yhdistellen.

Roof Gardenin toinen kattopuutarhoista. (Kuva: Ilpo)

Olimme jo etukäteen tienneet, että bilepaikka on hieno, mutta en osannut ollenkaan aavistaa, että kuudennen kerroksen kattohuoneistossa olisi juhlatilan lisäksi pari erillistä kattopuutarhaa. Toisessa kahlasi pari flamingoa altaassa isojen puiden katveessa! Juhlat olivat menestys ja tila alkoi täyttyä tasaiseen tahtiin. Suomalaisista ei voinut ulkonäon perusteellakaan erehtyä. Eräs nainen tokaisikin minulle vessajonossa, että ”Sinä et voi olla mistään muualta kuin Suomesta”. Niinpä...

Vas. Roope, Vesa ja minä Finnish Summer Partyssä.

Musiikinhälyssä oli vähän vaikea seurata englanninkielistä keskustelua, mutta onneksi joka paikassa oli myös suomalaisia tulkkaamassa. Myöhemmin illalla paikka avattiin myös muille lontoolaisille. Ilta oli todella mielenkiintoinen, mutta sekin loppui aikanaan. Puolenyön aikoihin mekin suuntasimme nukkumaan. Emme halunneet hukata yhtään hetkeä muutaman päivän reissusta sängynpohjalla lojumalla...

Lauantaiaamu käynnistyi hitaanlaisesti. Juttelimme porukalla edellisestä illasta ja nauroimme hassuja yhteensattumia, muun muassa sitä, kun edellisellä Lontoon-reissulla en kuullut kunnolla sitä kuuluisaa ”Mind the Gap” -huutoa metrossa. Kuulin kerta toisensa jälkeen ”Find a cat”, vaikka hyvin tiesin, ettei kuulutus varmaankaan niin mennyt... ;-)

Aamupalan jälkeen päätimme jakautua kahteen shoppauskaksikkoon: naisiin ja miehiin. Vesa ja Roope suuntasivat autolla johonkin urheilutavaroiden ostosparatiisiin ja me Anun kanssa lähdimme kiertelemään Covent Gardenia. Siellä oli hauskaa nähtävää, kun taiteilijat pistivät parastaan ja hiillostivat yleisöä esityksissään. Ostin myös pari taidepläjäystä. Covent Gardenista jatkoimme Anun kanssa matkaa kävellen Leicester Squarelle ja edelleen Piccadilly Circukseen. Siellä kolusimme pitkään Lillywhite-nimisessä liikeessä. Mukaan tarttui mm. lapsille kenkiä. Lopulta kävelimme Sohon kautta Oxford Streetille, missä treffasimme Vesan ja Roopen. Kävimme yhdessä nappamassa vähän syötävää, kahvit ja vohvelit. Shoppailukierros päätettiin Disney-kauppaan, minkä jälkeen hyppäsimme bussiin ja menimme hetkeksi lepäämään kämpille.

Anu ja Roope olivat varanneet etukäteen illaksi pöydän Tower Bridgen vieressä olevasta ravintolasta. Näkymät olivat ihan huikeat. Muistan varmaan lopun ikää tuon hauskan illan; hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja ennennäkemättömät ja -kokemattomat maisemat. Voiko hyvältä ravintolaillalta enempää vaatia...? Ruokailun jälkeen ihastelimme Thamesia iltavalaistuksessa ja otimme läjäpäin valokuvia.

Vesa ja minä Thamesin rannalla (kuva: Anu)

Kuvaustuokion jälkeen hyppäsimme autoon ja Anu pyöritti meitä pitkin Lontoota ja pysähteli aina kun aloimme ihastella jotakin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli St Paul’s Cathedral ja Millenium bridge. Mahtava rakennus kerta kaikkiaan!

Seuraavaksi oli vuorossa se Lontoon must-paikka eli Big Ben ja Houses of Parliament. Vesa ja Anu valokuvasivat pitkään ja hartaasti Big Beniä ja London eyetä, joka on samoilla kohdilla Thamesin toisella rannalla.

London Eye iltavalaistuksessa

Big Ben ja Houses of Parliament (kuva: Anu)

Lopulta yltyvä tuuli toi valokuvaajatkin autoon istumaan ja jatkoimme matkaa Westminister Abbeyn ohi kohti Harrodsia ja Sloane Streetiä. Takapenkillä istuneet miehet olivat taittaa niskansa, kun laskivat kaikki ferrarit, pontiacit, porchet ja ties mitkä muut hienot kulkupelit. Juppikorttelista jatkoimme matkaa Buckinhamin palatsin liepeille ja sieltä edelleen Piccadillylle. Siellä sitten juutuimmekin Lontoon ”yöruuhkaan”. Lopulta suuntasimme Anun ja Roopen kotiin hyvin mielin.

Aamulla soi herätyskello klo 9.00. Söimme aamupalan, pakkasimme reippaasti kaikki tavarat ja hyppäsimme kaikki autoon. Anu kierrätti meitä vielä muutamassa paikassa. Kävimme tsekkaamassa muun muassa ”Gurkinin” pankkikorttelissa. Hauskannäköinen toimistorakennus ja hyvä maamerkki kauempaa katsottuna...

 

Aivan Gurkinin vieressä oli  myös The Underwriter" -pubi.
Vesa yllättäen piti siitä kovasti.  (Kuva: Anu)

Pienen kruisailun jälkeen kurvasimme autolla Camdeniin. Päätimme viettää siellä päivän, vaikka olin ensin haaveillut shoppailusta Portobello Roadilla. Nettitsekkauksen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että Portobello Roadilla ei sunnuntaisin ole mitään elämää, ainakaan ostos sellaista. Niinpä päätimme mennä Camdeniin ja se oli hyvä päätös se! Kiertelimme kaikki mahdolliset ostoskojut Camden Lockissa ja tarttuipa sieltä jotain matkaankin. Camden on ehdottomasti paikka, joka kannattaa käydä katsomassa. Onneksi Roope (Anun säestyksellä) koko ikänsä Lontoossa asuneena osasi näyttää meille kaikki parhaat paikat. Nyt tiedän myös, mikä on Amy Winehousen lempikuppila... aikamoinen lisäys yleissivistykseen! ;-)

 

Minä ja Roope Camdenissa. Roope opetti meitä tehokkaasti lontoolaisille tavoille...

Osa Camdenista oli uusittu hauskalla tavalla viime vuonna riehuneen tulipalon jälkeen. Ruokatauolla vas. Anu, Roope ja minä. 

Ruokailun jälkeen hyppäsimme taas autoon ja ajoimme Hamstead Heathiin. Siellä kävimme vielä fiilistelemässä Lontoon näkymiä ja nautimme paahtavasta auringonpaisteesta. Edellisellä reissulla Roope vei meidät samaiselle paikalle iltapimeällä. Silloin katselimme mäellä Lontoon valoja kaikessa rauhassa. Mäellä ei nimittäin ole katulamppuja, joten sinne osaavat vain Lontoon aborginaalit... ;-) Hieno kokemus sekä päivällä että illalla!

Hamstead Heathista näkyi koko Lontoo. Äärimmäisenä oikealla näkyy St. Paul's Cathedral.
Se on kuulemma joskus ollut Lontoon korkein rakennus.

Lopulta oli pakko kääntää auton nokka kohti Stansteadin lentokenttää. Ajomatka kesti sinne noin tunnin ja vartin. Lentokentällä ja -koneessa pää oli täysin tyhjä. Silmissä vilisi kaikki Lontoossa nähdyt ja koetut jutut. Lontoo on ehdottomasti paikka, jossa pitää käydä aina vain uudestaan. Kiitos Anu ja Roope!