Influenssa kesti kaikkiaan molemmilla lapsilla viisi päivää. Sen jälkeen jäi jäljelle aika ikävä yskä. Nyt ystkätkin on jo yskitty. Perjantaina lapset olivat jo tarhassa ja uskalsimme lähteä koko perheen voimin viikonlopun viettoon maalle.

Maalla retkeilimme taas metsässä, keräsimme sieniä ja marjoja. Elmo on jo aikamoinen suppilovahverobongari!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ilona aloitti itkeskelyn puolen yön aikoihin. Annoin Iltsulle lääkettä ja yritin nukuttaa tyttöä omaan matkasänkyyn tunnin verran. Lopulta oli pakko antaa periksi ja nappasin tytön omaan kainaloon. Sekään ei auttanut, vaan Ilona jakoi itkua ja pyörimistä parin tunnin ajan. Kolmelta yöllä annoin tytölle lisää lääkettä ja yritin saada meidän molemmat nukkumaan puoli-istuvassa asennossa. Ilonan pää nojasi minun rintaani vasten ja minä silittelin selästä. Sain tytön rauhoittumaan varttitunniksi, mutta sitten vehtaaminen ja itkeskely alkoi taas. Viideltä olin itsekin ihan lohduton, en kertakaikkiaan saanut helpotettua Ilonan kipua millään keinolla. Niinpä päätin lähteä Kuusankoskelle sairaalan päivystykseen.

Sairaalassa meitä oli vastassa ystävällinen hoitaja, joka selitti, ettei Ilonaa voida ottaa sisään tutkittavaksi, koska tytöllä ei ole kuumetta. Kuume olisi kuulemma ollut merkki siitä, että korvatulehdus on akuutti. Hei haloo!! Minusta lapsen kipu on aina akuutti. Ei kai kukaan tervejärkinen vanhempi raahaa lastaan keskellä yötä huvin vuoksi päivystykseen...?

Olin aika hölmistynyt ja seisoin - kerrankin - sanattomana sairaalan käytävällä itkevä tyttö sylissä. Onneksi tajusin kuitenkin kinuta hoitajalta vähän vahvempaa kipulääkettä. Sen hoitaja toi Ilonalle ilman lääkärin päätöstä. Siitä suuret kiitokset! En tiedä, johtuiko hoitamattajättämispäätös meidän "ulkopaikkakuntalaisuudesta" vai ei, mutta oli niin tai näin, jotain on terveydenhuollossa pielessä. Lääkäriltä olisi mennyt viisi minuuttia korvatulehduksen diagnosoimiseen. Minusta pieni, selvästi kipeä lapsi - joka ei vielä itse edes osaa sanoa, mihin koskee - pitäisi aina hoitaa, asui perhe paikkakunnalla tai ei.

Lääkkeen avulla saimme Ilonan kanssa nukuttua kuudesta kahdeksaan. Aamulla soitimme Hyvinkäälle yksityiselle lääkäriasemalle, josta saimme ajan ja erinomaista palvelua. Ilonan oikea korva oli pahasti tulehtunut.

Nyt tulehdus on helpottanut ja Iltsukin on taas oma topakka itsensä.

Sairauksista huolimatta ehdimme parturoida ison hopeapajun pihasta. Elmo seikkaili oksien kätköissä ja Ilona seurasi tilannetta iso-mummon turvallisessa sylissä. Samalla mummo lauleskeli Iltsun korvaan lauluja, joita on laulanut myös minulle. Ja minä tietysti pyyhin salaa silmäkulmia...

Iso-mummo ja Ilona

Elmo risumajassa