Hitsi, millainen viikko meillä on takana. Välillä itkettää niin, että nenäliinat vettyy ja välillä naurattaa niin, että meinaa tipahtaa sohvalta. Olisikohan hormoneilla jotain tekemistä tämän asian kanssa?!

Onneksi pari viime päivää on mennyt mukavasti. Elmo jopa nukkui ihan itsekseen ulkona puolitoista tuntia yhteen menoon. Minä tietysti kyttäsin koko ajan itkuhälyytintä, enkä osannut tehdä yhtään mitään. Yöt ovat kyllä edelleen ihan yhtä härdelliä, mutta siitä viis! Ei kai tämä kestä ihan koko loppuelämää...

Viime yönä heräsin ihmeelliseen piipitykseen. Tietysti juuri silloin, kun Elmo nukkui sitä kaikkein pisintä unipätkäänsä. No, minä nousin sängystä ja lähdin suunnistamaan pimeässä talossa ääntä kohti. Eipä mennyt kauaakaan, kun paikallistin oudon äänentuottajan. Pakastin! Olin tietysti jättänyt illalla sämpylöitä pakastaessani oven raolleen. Onneksi meillä on super-hyper-varusteltu pakastin, joka ilmoittaa, kun lämpötila kaapissa kohoaa...

Vesan pesiskauden aloitus alkaa uhkaavasti lähestyä. Minuun iski paniikki tiisti-iltana (väsyneenä tottakai) ja aloitin kamalan valituksen ja vinkumisen aiheesta "pesis ja jatkuva poissaolo kotoa". Onhan se totta, että Vesa on talvella ja varsinkin kesällä paljon poissa kotoa, eikä "pesisleskenä" olo aina ole pelkkää herkkua. Tällä hetkellä minulla pyörii päässä myös Elmon mahdolliset korvatulehdukset ja edelleen ne huonosti nukutut yöunet. Mutta ei kai sitä voi murehtia etukäteen elämätöntä elämää. Jos ongelmia tulee, ne ratkaistaan sitten, ei nyt. Ja onneksi viisaat vanhempani antoivat jälleen kerran uusia näkökulmia aiheeseen. Saan kyllä tukea ja turvaa, jos väsymys yllättää kesken kauden. Aina ei tarvitse jaksaa yksin... Se on kai minun vaikein läksyni.

Olen siis vakaasti päättänyt tukea ja kannustaa Vesaa peleissä ja pelien ulkopuolella. Eikö naimisiin mennessäkin luvata, että "... niin myötä- kuin vastoinkäymisissä..."? Toisaalta minusta on ihan mukava kuulua edelleen siihen vanhaan kunnon pesisporukkaan, jossa keskustelut pyörivät lähes aina sen pyöreän pallon ympärillä. Ja ehkä vähän miehien... ja jatkossa lapsien!

Toinen suuri päätös liittyy myös pesikseen. Sain eilen puhelinsoiton ystävältä Hämeenlinnasta. Siellä mukava ryhmä naisia kaipaa kuulemma täydennystä maakuntasarjan joukkueeseen. Minun päätökseni syntyi varsin nopeasti. Ilman muuta mukaan... Nyt vaan täytyy luottaa siihen, että lahjattomat harjoittelee...!