Rehvastelin vielä pari päivää sitten ihanilla lumimaisemilla. Nyt niistä on jäljellä vain muisto. Kävin työntelemässä Elmoa aamupäivällä vaunuissa ja sain puista niskaani noin kaksikymmentä kourallista loskaa. Ei ollut kivaa, ei... Lisäksi kadut olivat niin täynnä sohjoa, etten saanut kunnolla tönityksi vaunuja eteenpäin. Taisi siinä lipsahtaa suupielestä muutama ruma sanakin... yksi jopa puhelimeen. Sorry Vesa!

Nyt Elmo nukkuu taas iltapäiväuniaan meidän sängyssä. Tämä päivärytmi on osoittautunut minulle kaikkein helpoimmaksi. Aamupäivällä ulos lenkkeilemään ja iltapäivällä ollaan sisällä. Olen jopa saanut Elmon nukkumaan yli kaksituntisia unia sisällä. Tosin välillä Elmo tarvitsee äidin viereensä... Siitä ei taida olla haittaa meille kummallekaan!?

Katselin vaihteeksi kalenteriani (kyllä, minulla yhä on sellainen...) ja ensi viikko näyttää todella hurjalta. Meillä on joka päiväksi jotain ohjelmaa. Parhaimpina (tai pahimpina) päivinä minun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. En taida pystyä siihen, vaikka olisin kuinka tehokas.

Eilen meidän taloprojektimme sai lisää tuulta purjeisiin. Viimeisetkin esteet on nyt kai raivattu pois tieltä ja samalla minulta pääsi suuri helpotuksen huokaus. Tämä ei olekaan ihan tuhoon tuomittu yritys, emmekä me täysin idiootteja nuoria rakentajia. Niin, puhun tietenkin talon rahoituksesta. Minua alkoi todella pelottaa, kun lähipäivinä lähes joka lehdessä on kirjoitettu korkojen noususta. No, nyt sekin asia on otettu huomioon, ja me voimme aloittaa kaikessa rauhassa unelmien kodin pystyttämisen.