Rehvastelin vielä pari päivää sitten ihanilla lumimaisemilla. Nyt
niistä on jäljellä vain muisto. Kävin työntelemässä Elmoa aamupäivällä
vaunuissa ja sain puista niskaani noin kaksikymmentä kourallista
loskaa. Ei ollut kivaa, ei... Lisäksi kadut olivat niin täynnä sohjoa,
etten saanut kunnolla tönityksi vaunuja eteenpäin. Taisi siinä
lipsahtaa suupielestä muutama ruma sanakin... yksi jopa puhelimeen.
Sorry Vesa!
Nyt Elmo nukkuu taas iltapäiväuniaan meidän sängyssä. Tämä päivärytmi
on osoittautunut minulle kaikkein helpoimmaksi. Aamupäivällä ulos
lenkkeilemään ja iltapäivällä ollaan sisällä. Olen jopa saanut Elmon
nukkumaan yli kaksituntisia unia sisällä. Tosin välillä Elmo tarvitsee
äidin viereensä... Siitä ei taida olla haittaa meille kummallekaan!?
Katselin vaihteeksi kalenteriani (kyllä, minulla yhä on sellainen...)
ja ensi viikko näyttää todella hurjalta. Meillä on joka päiväksi jotain
ohjelmaa. Parhaimpina (tai pahimpina) päivinä minun pitäisi olla
kahdessa paikassa yhtä aikaa. En taida pystyä siihen, vaikka olisin
kuinka tehokas.
Eilen meidän taloprojektimme sai lisää tuulta purjeisiin. Viimeisetkin
esteet on nyt kai raivattu pois tieltä ja samalla minulta pääsi suuri
helpotuksen huokaus. Tämä ei olekaan ihan tuhoon tuomittu yritys,
emmekä me täysin idiootteja nuoria rakentajia. Niin, puhun tietenkin
talon rahoituksesta. Minua alkoi todella pelottaa, kun lähipäivinä
lähes joka lehdessä on kirjoitettu korkojen noususta. No, nyt sekin
asia on otettu huomioon, ja me voimme aloittaa kaikessa rauhassa
unelmien kodin pystyttämisen.
perjantai, 2. joulukuu 2005
Kommentit