Lomat on lomailtu tämän kesän osalta eli arki alkoi taas työn ja päiväkodin merkeissä. Loppuloman helteetkin alkoivat jo kypsyttää minua ja Elmoa, joten on taas ihan kiva odotella viileää ja kirpeää syksyä. Juuri tämän vuoksi minä pidän näistä Suomen vuodenajoista. Saan aina jossain vaiheessa tarpeekseni kaikesta...

Kesäloma oli aivan täydellinen! Kävimme monessa paikassa, mutta saimme myös olla ihan rauhassa sekä maalla että kotona. Elmo oppi hurjasti uusia juttuja ja puhua pälättää mitä sylki suuhun tuo. Nykyään kotona saakin olla tarkempi, mitä suustaan laskee. Pieni marakatti kun tuntuu toistavan kaiken, mitä vanhemmilta kuulee. Elmo on myös oppinut hempeilemään. Minä saan aina välillä kunnon suukotuksia ja välillä pitää ihan muuten vaan rutistaa äitiä tai isää ohimennen. Serkku-Anton on myös päässyt Elmon suureen suosioon. Viimeksi tiistaina Elmo kävi lähtiessä antamassa "suukkoja vauvalle" kolme kertaa.


Loman aikana saimme myös hoidettua kuntoon monta rakennusprojektiin liittyvää hommaa. Esimerkiksi talo on nyt melkein kokonaan kahteen kertaan maalattu. Siitä suuri kiitos Ile-ukille, joka on heilunut kaikki helteiset päivät pensseli kädessä.  Saimme myös hankittua huonekaluja, jotka vielä kalustuksesta puuttuivat. Toisaalta oli järkevää, että saimme järjestettyä lomaksi muutakin kuin rakennuspuuhaa. Oma koti alkaa vihdoinkin tuntua kaikkien ponnistuksien arvoiselta. Odotan jo innolla pimeitä syysiltoja takan ääressä...

Kävimme Elmon kanssa pari viikkoa sitten yhteisellä neuvolakäynnillä. Ensin tutkittiin minut ja sen jälkeen 2-vuotias pieni mies. Vauvalla tuntui olevan kaikki kunnossa ja minulla samaten. Elmo vähän ihmetteli, kun vauvan sydänäänet kuuluivat kummallisesta laitteesta. Sitä onkin sen jälkeen selitetty monelle tutulle silmät pyöreinä: "vauvan ääni kuului laitteesta - pum, pum, pum". Elmo oli taasen kasvanut kohisten. Pituutta pojalla oli 91,5 ja painoa tasan 14 kiloa.


Tämän viikon tiistaina meilllä oli hauska "lapsipäivä". Tiina nimittäin suuntasi Sofian ja Antonin kanssa meille Hyvinkäälle. Valitettavasti Tiinaan iski kamala migreeni ja niinpä peittelin yläkertaan päiväunille Tiinan, Elmon  ja Sofian. Sofian nukuttaminen ei minulta oikein luonnistunut Anton kainalossa, joten paikalle kutsuttiin Maija-mummi. Tilaanne oli kylläkin mummin saapuessa jo rauhoittunut. Elmo nukkui yläkerrassa, Sofia etsi untaan alakerran työhuoneessa. Minä ja Anton katselimme Frendejä... Lopulta myös Sofia saatiin unille ja ihana Anton-vauva sai nauttia täysin siemauksin kahden aikuisen naisen seurasta. Poika hekotteli ja virnisteli meille minkä suinkin ehti... Päivä oli oikein mukava ja touhukas, eikä ainakaan minun tarvinnut illalla unta kovin kauaa odotella.