Sanzibaari on ollut melkein kuukauden telakalla. Minulta yksinkertaisesti loppui veto. Muuton jälkeen en jaksanut tehdä mitään ylimääräistä, pelkkä työssäkäynti ja arjen pyörityskin tuntui välillä liian isolta urakalta. Kaiken kukkuraksi arjen pienet murheet eivät oikein jaksaneet kiinnostaa, kun jouduin samoihin aikoihin hyvästelemään ystäväni. Olen ollut tämän surun kanssa aivan sanaton. Onneksi mummoni pyyhälsi junalla tänne Hyvinkäälle hautajaispäivän iltana. Pitkälle yöhön jatkuneet keskustelut mummon kanssa auttoivat minua kummasti. Kiitos mummo!

Taloprojekti jatkuu edelleen, vaikka asummekin jo uuden katon alla. Päätimme sisukkaasti, että pihahommat hoidetaan samaan pötköön tänä kesänä. No, tuo pihamaa valitettavasti on täynnä rojua ja sen kärrääminen, lajittelu ja kuskaaminen eri osoitteisiin ei sujukaan ihan niin sutjakasti kuin kuvittelin. Tänäänkin kannoin koko aamupäivän puita pinoon ja Vesa puskee sirkkelin kanssa edelleen hommia paahtavassa helteessä. Täytyypä mennä huhuilemaan mies ruokapatojen ääreen... että jaksaa taas tehdä lisää hommia!