Viime perjantaina Vesan tultua töistä pakkasimme auton täyteen tavaraa ja suuntasimme kohti Myllykosken Rautakorpea. Vietimme siis joulun maalaistunnelmissa. Sää ei ollut Kymenlaakossa yhtään hienompi, mikä kieltämättä latisti hieman tunnelmaa. Vanhassa hirsitalossa kun olisi ollut mukava tirkistellä ikkunoista lumihankia takkatulen loimussa. No, nyt saatiin tirkistellä vihreitä peltoja…  Eikä tuo ilma loppujen lopuksi haitannut menoa yhtään. Lunta (lue: huurretta) oli juuri sen verran, että Elmon pulkka kulki pihatiellä oikein sulavasti.

Ennen reissuunlähtöä käytin Elmon lääkärissä, kun poika ei mielestäni ollut ihan normaalisti oma itsensä. Ulkopuoliset olivat kyllä sitä mieltä, että poika on ihan terve, kun energiaa oli sairaanakin kuin pienessä kylässä. Mutta minusta ei siis tarpeeksi… Oli kuitenkin hyvä, että kävimme lääkärissä, sillä Elmolla oli korvatulehdus, johon kävimme hakemassa lääkkeet saman tien.

Aatonaattona miehet (ukki, Vesa ja Elmo) suuntasivat metsään (ihan omaan, ei naapurin) hakemaan joulukuusta.  Samaan aikaan Anu ja minä Eetun ja Santerin avustuksella teimme joulusiivouksen tilan taloissa. Minä vastasin uudesta tuvasta ja Anu vanhan talon putsaamisesta. Siivouksen jälkeen miehet kantoivat todella hienon kuusen sisälle ja joulunvietto saattoi alkaa ihanassa kuusentuoksussa.  Iltapäivällä Elmon päiväunien jälkeen ajelimme Uttiin Lepolan hautausmaalle viemään mummon ja vaarin haudalle kynttilät. Itkuhan siellä taas tuli. On vaan niin paljon asioita, joita haluaisin heille molemmille vielä kertoa.  Ja kysyä, jotta tietäisin enemmän.


Illalla Inkeri, Ossi ja Anne saapuivat kyläilemään ja juttua riitti taas moneksi tunniksi. Välillä saatiin nauraa vatsat kippurassa. Harmi, ettei tällaisiin hetkiin ole aikaa koskaan tarpeeksi.

Jouluaattona saimme tutun vieraan joulupuurolle, kummisetäni Erkin.  Puurottelujen jälkeen painuimme kukin vuorotellen joulusaunaan. Elmo kävi pesulla ukin kanssa. Jossain välissä Vesakin ehti hakea iso-mummon Myllykoskelta meidän jouluseuraksi. Iltapäivällä lähdin mummon kanssa joulukirkkoon läheisen hautausmaan kappeliin. Lauloimme jouluvirsiä kappelissa ja katselimme samalla ikkunoista kun ilta alkoi hämärtää. Hautausmaa oli kuin iso tulimeri, kun veimme omat kynttilämme vaarin ja mummon pienen vauvan (siis minun setäni) haudoille. Vaari kuoli minun ollessa 6-vuotias, mutta muistan vieläkin yhdessä vietetyt hetket maalla kuin eilisen päivän. Muisteluhetken jälkeen  kaarsimme mummon kanssa suoraan ruokapöytään.

Myös joulupukki löysi tiensä Rautakorpeen. Pukki oli hauskalla tuulella ja vetäisi jopa pienen pätkän laulaen, kun mummo niin kovasti sitä vaati. Tälle pukille oli tarttunut käteen pesismaila sen tutun ja turvallisen kävelykepin sijaan. Mistä lie tiennyt, että tupa oli palljoilijoita pullollaan? Elmo kyräili pukkia vähän epäillen,  mutta suostui sentään hakemana yhden paketin ukin, äh,  siis pukin kädestä. Sitten pukille tulikin kamalan kuuma ja pyörillä varustettu reki täytyi kääntää kohti seuraavaa kohdetta.  Jälkeensä pukki jätti valtavan kasan lahjoja. Elmo sai potkuauton, piirrustustaulun, hienon rekan, moottorisahan, reino-aamutossut (tosi tärkeät, koska ukilla on samanlaiset), koiran, junaradan, legoja ja ihania vaatteita (joista äiti on erityisen onnellinen…). Minäkin olin ollut  ilmeisesti tosi kiltti, kun pukki muisti minua ipodin mp3-soittimella, kirjalla, vaatteilla ja sainpa (Vesan kanssa yhdesssä) peräti kaksin kappalein uusia kahvin- ja vedenkeittimiä sekä leivänpaahtimia. Onneksi pukki on viisas; toiset on jo palautettu ja vaihdettu kotiteatteritavaroihin.


Joulupäivänä ihmettelimme hienoja lahjoja ja vierailimme illalla Antilla ja Sirpalla. Samaan ositteeseen oli myös kutsuttu Leena-täti perheineen.  Jutusta ei ollut tulla taaskaan loppua, kun kaikki tapahtumat piti päivittää muutaman tunnin aikana. Maiju yllätti kyllä serkkunsa täydellisesti ompelutaidoillaan; tytön omista käsistä olivat syntyneet sekä hieno huppari (ja mikä logo!) että punainen villakangastakki! Elmokin sai oikein luvan kanssa paukuttaa Aatun rumpuja ja riehua lätkämailojen kanssa. Voi jestas sitä riemua!  Lopulta syötimme Elmolle iltapuuron kylässä ja annoimme pojan nukahtaa kotimatkalla autoon. Rautakorpeen päästymämme saimme kävellä suoraan saunaan.


Kotiin ajelimme tapaninpäivänä. Hyvinkäällä ohjelmassa oli Vesan sukulaisten tapaamisia. Illalla oli lopen väsynyt ja myös huolissani Elmon olotilasta, joka antibioottikuurista huolimatta ei ollut mielestäni normaali. Keskiviikkona päätin viedä Elmon uudelleen lääkäriin. Lastenlääkäri totesi, että käynti oli taas aiheellinen: korvatulehdus ei ollut kuurista huolimatta talttunut. Uusi antibioottikuuri oli väistämättä edessä. Iltapäivällä Elmo oli todella sairas, kuumetta ei ollut, mutta oli oli niin surkea, että myös minulta pääsi itku hoivatessani pientä potilasta.  Onneksi särkylääke helpotti Elmon oloa nopeasti.

Perjantaina Elmon olo oli helpottunut jo niin paljon, että päätimme lähteä kyläilemään Espooseen. Siellä myös Sofia oli samankaltaisen taudin kourissa. Sofia sai tautiinsa uuden kuurin perjantaina. Elmo ja Sofia laittoivat keskenään oikein kunnolla tuulemaan. Kun Vesa ja Anders palasivat illalla töistä, oli huusholli kuin pommin jäljiltä. Siihen kylläkin oli Elmo enemmän syyllinen kuin Sofia… Serkukset leikkivät hienosti keskenään, eikä väliin kaivattu aikuisia ollenkaan. Sofia huusikin Andersille leikin lomasta: "Pappa, bort,  gå till soffa". Okei, uskotaan… Kaikkein hauskinta kaksikosta oli kaahata pienten rattaiden kanssa ympäri taloa ja vaihtaa välillä lennosta suuntaa.


Kun Elmoa kohtasi pieni onnettomuus ja pikku rallikuskilta pääsi itku, Sofia lohdutti Elmoa: "Elmo kulta". Sofia piti Elmon puolia leikeissä ja komensi pientä miestä aina tarvittaessa. Varsinkin silloin, kun suunta oli vähän hukassa. Sofiassa on selvästi ainesta… kuten myös Elmossa.  Sofian innoittamana Elmokin äityi välillä puhumaan ruotsia: "där". Hurjan päivän päätteksi ajelimme kotiin täysin voipuneen lapsen kanssa. Ja niinpä Elmollekin mauistui yöuni aina aamuyhdeksään asti. JES!

Tänään kävimme korkkaamassa kodin uuden takan. Ensimmäinen pesällinen paloi hienosti roihuten. Samalla kilistimme (paperimukeja) uudelle entistä paremmalle vuodelle ukin ja mummin kera. Pääsisimmeköhän muuttamaan uuteen kotiin jo vapuksi…? Saapa nähdä!