Tänään oli taas neuvolapäivä. Tällä kertaa pääsimme matkaamaan autolla, kun Vesa on pari päivää työreissussa ja jätti siksi aikaa auton meidän käyttöön. Hyvä niin, kun illalla on jumppakin Rajamäellä. Olisi aikamoinen patikointi edessä kävellen... ;-)

Ilona on kasvanut hienosti. Kolmen kuukauden viralliset mitat ovat 5795 g ja 60,5 cm. Hienosti menee samalla kasvukäyrällä kuin aiemminkin, joten maito näyttää riittävän neidille evääksi vallan mainiosti. Täti kirjoitti korttiin näin: "Kasvaa hienosti. Rintamaito. Tyytyväinen. Ääntelee ja hymyilee. Kääntyy kyljelleen. Jäntevä. Pään kannatus hyvä, nojaa vatsamakuulla käsivarsiin. Iho ok."

Elmo sitten laittoi koko neuvolan uuteen uskoon. Kun Ilonan neuvolatädin huone oli sotkettu, alkoi tutkimusmatka muihin huoneisiin. Lopulta kukaan ei enää tiennyt, mikä lelu oli mistäkin huoneesta peräisin. Elmo kun oli kuljettanut kaikki tavarat ristiin rastiin ja useaan kertaan.Välillä etsimme poikaa urakalla usean neuvolatädin kanssa. Ja sieltähän Elmo löytyi, ihan perimmäisestä huoneesta tekemästä tuttavuutta lääkäripöydän kanssa. Ne jalustimet (joita minä ainakin inhoan...) olivat Elmosta tosi jännittävät. Yritin ihan tosissani säntäillä Elmon perässä, mutta se jäi tosiaankin yritykseksi, kun Elmo pääsee ulos lukitusta huoneesta ja minun olisi pitänyt pidellä Ilonaa mm. rokotuksen ajan sylissä. Olipa taas äidillä hermo piukassa, myönnän. Neuvolatätikin totesi, että äiti taitaa tällä kertaa tarvita apua pukemistouhuissa, ettei Elmo vaan ryntää ulos ulko-ovesta liian aikaisin. Ja niinpä siinä oli taas käydä, vaikka kuinka varottiin. Rattaissa on ainakin se hyvä puoli, että saan sidottua Elmon niihin kiinni.

Neuvolan jälkeen totesin, ettei homma voi mennä enää pahemmaksi ja lähdin rohkeasti lasten kanssa paikalliseen pyöräliikkeeseen. Siellä myydään myös vaunutarvikkeita, mm. seisontalautoja Brion vaunuihin. Kun pääsimme liikeeseen, Elmosta näkyi vain selkä ja kohta ei sitäkään. Juoksentelin turvakaukalo käsivarressa (ja kyydissä keikkui tietysti Ilona), keräilin tavaroita matkaan ja kirmailin samalla Elmon perässä. Lopulta Elmo innostui korjaamaan pyörää liikkeen työntekijän kanssa ja minä sain ostokset tehtyä. No, lopulta pakkasin autoon nukkuvan Ilonan ja uuden seisontalaudan onnellisen omistajan. Kotona kokosimme laudan yhdessä käyttövalmiiksi. Valjaiden hankintaa jäin päivän kokemusten jälkeen vielä miettimään...