Piipahdin eilen työpaikan pikkujouluissa. Elmo oli sillä välin äitini
hellässä huomassa. Ei tosin suostunut tässäkään hoitopaikassa syömään
kunnolla, mutta ei myöskään kuollut nälkäänsä. Pieni irtiotto arjesta
teki minulle tosi hyvää. Nyt tietysti ihmettelet, mitä kummallista
pikkujouluissa pistäytymisessä oli. Hei, en ole laittanut itseäni
juhlakuntoon viimeiseen vuoteen. Niin uskomattomalta kuin se
kuulostaakin. Oli myös mukava jutella vaihteeksi työasioista. Minä
tosin taisin kääntää puheen vähän liiankin usein "meidän Elmoon".
Pahoittelen, kaverit... Illan päätteeksi (siis joskus 20.00 jälkeen)
kävin hakemassa pojan hoidosta, pakkasin auton (vaunut ja kaikki muut
tavarat) ja suuntasin vielä kotiin yöksi. Aikamoinen suoritus, eikä
vienyt edes voimia!
Elmo on nukkunut käsittämättömän hyvin viimeiset kolme yötä (ja pistää
tietysti ranttaliksi heti ensi yönä), pisin uniputki on ollut
kymmenestä kolmeen, toissa yönä jopa neljään. Iltaisin Elmo ähkii ja
puhkii itsekseen pinnasängyssä, ottaa välillä jaloilla sekä käsillä
laidasta vauhtia ja pyörähtää lopulta vatsalleen. Ilmeisesti pieni
pyörähtelijä haluaa mielummin nukkua vatsallaan. Niinpä laitoin pojan
äsken iltapäiväunilleenkin omaan pinnasänkyyn. Ja sinne tuo kuukahti
pienen painiottelun jälkeen, kuinkas ollakaan, vatsalleen!
Bataattikokeilu onnistuu päivä päivältä paremmin. Tänään Elmo söi jo
melkein kokonaisen annoksen. Annos on minun mittapuuni mukaan yhden
jääpalakuution kokoinen. Tein nimittäin itse battaattisoseesta valmiita
annoksia jääpalamuotteihin. Sain pakastusvinkin siskoltani Tiinalta,
joka varmaan voisi kohta perustaa ikioman vauvaravintolan...
ps. Kiitokset MiGille ja Olaville kauniista sanoista. Ne lämmittävät kotiäidin mieltä vielä pitkään!
perjantai, 9. joulukuu 2005
Kommentit