Piipahdin eilen työpaikan pikkujouluissa. Elmo oli sillä välin äitini hellässä huomassa. Ei tosin suostunut tässäkään hoitopaikassa syömään kunnolla, mutta ei myöskään kuollut nälkäänsä. Pieni irtiotto arjesta teki minulle tosi hyvää. Nyt tietysti ihmettelet, mitä kummallista pikkujouluissa pistäytymisessä oli. Hei, en ole laittanut itseäni juhlakuntoon viimeiseen vuoteen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Oli myös mukava jutella vaihteeksi työasioista. Minä tosin taisin kääntää puheen vähän liiankin usein "meidän Elmoon". Pahoittelen, kaverit... Illan päätteeksi (siis joskus 20.00 jälkeen) kävin hakemassa pojan hoidosta, pakkasin auton (vaunut ja kaikki muut tavarat) ja suuntasin vielä kotiin yöksi. Aikamoinen suoritus, eikä vienyt edes voimia!

Elmo on nukkunut käsittämättömän hyvin viimeiset kolme yötä (ja pistää tietysti ranttaliksi heti ensi yönä), pisin uniputki on ollut kymmenestä kolmeen, toissa yönä jopa neljään. Iltaisin Elmo ähkii ja puhkii itsekseen pinnasängyssä, ottaa välillä jaloilla sekä käsillä laidasta vauhtia ja pyörähtää lopulta vatsalleen. Ilmeisesti pieni pyörähtelijä haluaa mielummin nukkua vatsallaan. Niinpä laitoin pojan äsken iltapäiväunilleenkin omaan pinnasänkyyn. Ja sinne tuo kuukahti pienen painiottelun jälkeen, kuinkas ollakaan, vatsalleen!

Bataattikokeilu onnistuu päivä päivältä paremmin. Tänään Elmo söi jo melkein kokonaisen annoksen. Annos on minun mittapuuni mukaan yhden jääpalakuution kokoinen. Tein nimittäin itse battaattisoseesta valmiita annoksia jääpalamuotteihin. Sain pakastusvinkin siskoltani Tiinalta, joka varmaan voisi kohta perustaa ikioman vauvaravintolan...

ps. Kiitokset MiGille ja Olaville kauniista sanoista. Ne lämmittävät kotiäidin mieltä vielä pitkään!