Olin eilen älyttömän tehokas. Vein vaatteita ja tavaroita kirpputorille
myytäväksi. Kävin rakennuksilla ja kävelin sieltä kaupunkiin. Osutin
samaan reissuun turvaistuinostokset ja raahasin istuimen kantaen
kotiin. Kotona tein ruokaa, pesin pyykkiä, siivosin, laitoin
talvivaatteita säilöön ja leivoin. Elmon unien aikaan löhösin sohvalla
ja uppouduin Maria Kallion murhatutkimuksiin. Nukahdin hetkeksi. Elmon
unien jälkeen kävin kaupassa. Illalla kävin pyöräilemässä. Ja jotta
elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa kotihommiin ottaa avuksi
puolitoistavuotias pikkupoika, joka haluaa ehdottomasti itse sekoittaa
taikinaa (lue: leivittää taikinaa pöydille ja lattialle) ja maustaa
ruokaa (lue: levittää mausteita liedelle ja kaataa ruokaan koko
purkki). Onneksi mummi oli apuna kirpparitouhuissa. Pyöräily on Elmon
kanssa luksusta, koska poika on sidottu tarakalla olevaan istuimeen
tiukasti, eikä sieltä pääse karkuun!
Tämä ihana viikkonloppu uhkaa loppua pian. Edellä mainituista jutuista
huolimatta - tai ehkäpä juuri niistä johtuen - viikonloppu on
ollut täydellinen. Onneksi minulla on enää kahdeksan päivää töitä ennen
muuttolomaa. Niinpä, muutto uuteen kotiin jo niin lähellä. Eilen Vesa,
Ile ja Jari laittoivat keittiön kaapistot paikoilleen. Illalla Vesa,
Elmo ja minä pyöräilimme rakennuksille ja laitoimme laatikot ja
kaappien ovet paikoilleen. Elmokin auttoi kantamaan laatikoita
keittiöön, kunnes kyllästyi orjatyövoimana oloon ja aloitti tihutyöt.
Esimerkiksi kurapisteeseen on kiva käydä tiputtelemassa ruuveja ja
nauloja. No, maailma ei tuohon vielä kaadu, mutta olin saada
sydänkohtauksen, kun Elmo kiipeili kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.
Erityisen kivaa on kiipeillä rakennustikkaille silloin, kun äidillä ja
isällä on kädet täynnä jotakin muuta kuin Elmoa. Ja retken kruunuksi
voi aina vääntää kakat housuun juuri silloin, kun äiti ei muista tai
tajua ottaa mitään vaihtovälineitä mukaan. Muovipussin sisään taiteltu
hiomapaperi ei kai käy tee-se-itse-vaipasta....?!
Tänään käväisin Elmon kanssa markkinoilla. Ostin pihajuttuja, enkä
malttaisi millään odottaa, että saan iskeä käteni kunnolla multaan. Se
multa tosin pitää vielä hakea jostain, sillä tällä hetkellä piha on
vain suuren suuri hiekkalaatikko. Tapasimme torilla myös kavereita ja
saimme kävelylenkille seuraksi Jennin ja Jutan. Kävimme yhdessä
järjestelmässä kirpputoripöytää ja tallustelimme hitaasti takaisin
kohti kotia. Elmokin käveli hienosti koko matkan takaisin kaupunkiin.
Kotona pesimme taas pyykkiä, teimme yhdessä ruokaa ja sitten Elmo jo
halusikin mennä nukkumaan. Illalla minulla on vielä body & spinning
-tunti ja sen jälkeen menemme asentamaan uuden turvaistuimen mummin
autoon. Ja matkalla käymme varmasti ihastelemassa uutta kotia... Siitä
on tullut meille jo tapa!
ps. Perjantaina kävimme
kyläilemässä Espoossa. Kun Elmolta kysyy, mitä teitte Sofian kanssa,
vastaus kuuluu näin: "Sofia painii". Ja toden totta, niinhän serkukset
tekivät. Nyt vaan painitrikoot päälle ja molskille. Ukki voi selostaa...
sunnuntai, 1. huhtikuu 2007
Kommentit