Olin eilen älyttömän tehokas. Vein vaatteita ja tavaroita kirpputorille myytäväksi. Kävin rakennuksilla ja kävelin sieltä kaupunkiin. Osutin samaan reissuun turvaistuinostokset ja raahasin istuimen kantaen kotiin. Kotona tein ruokaa, pesin pyykkiä, siivosin, laitoin talvivaatteita säilöön ja leivoin. Elmon unien aikaan löhösin sohvalla ja uppouduin Maria Kallion murhatutkimuksiin. Nukahdin hetkeksi. Elmon unien jälkeen kävin kaupassa. Illalla kävin pyöräilemässä. Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa kotihommiin ottaa avuksi puolitoistavuotias pikkupoika, joka haluaa ehdottomasti itse sekoittaa taikinaa (lue: leivittää taikinaa pöydille ja lattialle) ja maustaa ruokaa (lue: levittää mausteita liedelle ja kaataa ruokaan koko purkki). Onneksi mummi oli apuna kirpparitouhuissa. Pyöräily on Elmon kanssa luksusta, koska poika on sidottu tarakalla olevaan istuimeen tiukasti, eikä sieltä pääse karkuun!

Tämä ihana viikkonloppu uhkaa loppua pian. Edellä mainituista jutuista huolimatta  - tai ehkäpä juuri niistä johtuen - viikonloppu on ollut täydellinen. Onneksi minulla on enää kahdeksan päivää töitä ennen muuttolomaa. Niinpä, muutto uuteen kotiin jo niin lähellä. Eilen Vesa, Ile ja Jari laittoivat keittiön kaapistot paikoilleen. Illalla Vesa, Elmo ja minä pyöräilimme rakennuksille ja laitoimme laatikot ja kaappien ovet paikoilleen. Elmokin auttoi kantamaan laatikoita keittiöön, kunnes kyllästyi orjatyövoimana oloon ja aloitti tihutyöt. Esimerkiksi kurapisteeseen on kiva käydä tiputtelemassa ruuveja ja nauloja. No, maailma ei tuohon vielä kaadu, mutta olin saada sydänkohtauksen, kun Elmo kiipeili kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Erityisen kivaa on kiipeillä rakennustikkaille silloin, kun äidillä ja isällä on kädet täynnä jotakin muuta kuin Elmoa. Ja retken kruunuksi voi aina vääntää kakat housuun juuri silloin, kun äiti ei muista tai tajua ottaa mitään vaihtovälineitä mukaan. Muovipussin sisään taiteltu hiomapaperi ei kai käy tee-se-itse-vaipasta....?! 

Tänään käväisin Elmon kanssa markkinoilla. Ostin pihajuttuja, enkä malttaisi millään odottaa, että saan iskeä käteni kunnolla multaan. Se multa tosin pitää vielä hakea jostain, sillä tällä hetkellä piha on vain suuren suuri hiekkalaatikko. Tapasimme torilla myös kavereita ja saimme kävelylenkille seuraksi Jennin ja Jutan. Kävimme yhdessä järjestelmässä kirpputoripöytää ja tallustelimme hitaasti takaisin kohti kotia. Elmokin käveli hienosti koko matkan takaisin kaupunkiin. Kotona pesimme taas pyykkiä, teimme yhdessä ruokaa ja sitten Elmo jo halusikin mennä nukkumaan. Illalla minulla on vielä body & spinning -tunti ja sen jälkeen menemme asentamaan uuden turvaistuimen mummin autoon. Ja matkalla käymme varmasti ihastelemassa uutta kotia... Siitä on tullut meille jo tapa!

ps. Perjantaina kävimme kyläilemässä Espoossa. Kun Elmolta kysyy, mitä teitte Sofian kanssa, vastaus kuuluu näin: "Sofia painii". Ja toden totta, niinhän serkukset tekivät. Nyt vaan painitrikoot päälle ja molskille. Ukki voi selostaa...