Juuri kun pääsin hehkuttamasta auvoisaa vauvaelämää, se tietysti
muuttui taas hullunmyllyksi! Elmo on heittäytynyt päivisin
kiukuttelemaan. Kaikkein hankalinta on pojan syöttäminen, maidon
erityisesti. Poika aloittaa kiemurtelemisen ja vehtaamisen, kun edes
yritän tarjota hänelle maitobaarista huikkaa. Jos Elmo suotuu syliin,
maidottelu päättyy viimeistään äidin puremiseen. No, ei anneta
maitoa... Mutta äidin mieltä tietysti painaa se, saako Elmo tarpeeksi
juotavaa päivisin. En viitsisi (vielä) ryhtyä korvikerumbaan, mutta
kohta sekin on varmaan edessä. Onhan Elmon jotain juotava päivisin.
Illalla ja aamuyöllä maito kyllä herralle maistuu, samoin puuro ja
soseet päivisin.
Vesan kanssa epäilemme, että syynä maitolakkoon on tuloillaan olevat
hampaat. Elmo nimittäin kuolaa ja kihnuttelee taas hampaitaan siihen
malliin, että jotain ihmeellistä siellä suussa on. Ja se pureminen
sopii myös kuvioon oikein hyvin. Toivottavasti tätä vaihetta ei kestä
kauaa. Onnistunutta imettämistäkin osaa nähtävästi arvostaa vasta
sitten, kun sitä ei enää ole!
Kävimme eilen piirtelemässä
puumerkkejä talotehtaan sopimukseen, ja jäämme odottelemaan tehtaan
tekemiä piirrustuksia. En oikein voi linkitellä pohjapiirrustusta
mistään nähtäville, kun koko talo on piirretty meidän mieltymystemme
mukaan uusiksi. Talo on puolitoistakerroksinen, yläkerrassa on kolme
makuuhuonetta, kylpyhuone sekä vaatehuone. Loput tarvittavat tilat ovat
luonnollisesti alakerrassa. Pohjatyöt aloitetaan heinäkuussa ja talo
nousee tontille alkusyksystä. Siinä sitä on härdelliä koko seuraavaksi
vuodeksi!
torstai, 2. helmikuu 2006
Kommentit