Juuri kun pääsin hehkuttamasta auvoisaa vauvaelämää, se tietysti muuttui taas hullunmyllyksi! Elmo on heittäytynyt päivisin kiukuttelemaan. Kaikkein hankalinta on pojan syöttäminen, maidon erityisesti. Poika aloittaa kiemurtelemisen ja vehtaamisen, kun edes yritän tarjota hänelle maitobaarista huikkaa. Jos Elmo suotuu syliin, maidottelu päättyy viimeistään äidin puremiseen. No, ei anneta maitoa... Mutta äidin mieltä tietysti painaa se, saako Elmo tarpeeksi juotavaa päivisin. En viitsisi (vielä) ryhtyä korvikerumbaan, mutta kohta sekin on varmaan edessä. Onhan Elmon jotain juotava päivisin. Illalla ja aamuyöllä maito kyllä herralle maistuu, samoin puuro ja soseet päivisin.

Vesan kanssa epäilemme, että syynä maitolakkoon on tuloillaan olevat hampaat. Elmo nimittäin kuolaa ja kihnuttelee taas hampaitaan siihen malliin, että jotain ihmeellistä siellä suussa on. Ja se pureminen sopii myös kuvioon oikein hyvin. Toivottavasti tätä vaihetta ei kestä kauaa. Onnistunutta imettämistäkin osaa nähtävästi arvostaa vasta sitten, kun sitä ei enää ole!

Kävimme eilen piirtelemässä puumerkkejä talotehtaan sopimukseen, ja jäämme odottelemaan tehtaan tekemiä piirrustuksia. En oikein voi linkitellä pohjapiirrustusta mistään nähtäville, kun koko talo on piirretty meidän mieltymystemme mukaan uusiksi. Talo on puolitoistakerroksinen, yläkerrassa on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone sekä vaatehuone. Loput tarvittavat tilat ovat luonnollisesti alakerrassa. Pohjatyöt aloitetaan heinäkuussa ja talo nousee tontille alkusyksystä. Siinä sitä on härdelliä koko seuraavaksi vuodeksi!